No nyt sit aattelin muutaman rivin kirjottaa.
Tosin mä kesän alussa lupasin, että kirjotan sit syksyllä, kolmen kuukauden päästä, mut ei vaan ollu oikeen inspistä, eikä tällasta hengentuotetta voi lähteä väkisin vääntämään. Ei ainakaan samalla tavalla ku vaikka salitreenejä. Niitä voi vääntää vaikka väkisin.
Nyt taitaa olla kulunu jo puol vuotta edellisestä,(ei salitreenistä) ja päähän on tullu jo useempia aiheita, mistä saattasin jotain lausua.
Ensimmäiseks täytyy sanoa, että linnanjuhlien konsertti oli todella hieno. Arvokas, taiteellisesti upea setti hyvillä artisteilla ja erinomaisilla sisältövalinnoilla toteutettuna.
Mä odotin sinne jotain populistista skeidaa, mutta olin yllättynyt ja vaikuttunut. Se siitä.
Ekaks voitas vähän kurkistaa tonne syömäpuolelle. Se on kuiteski ihmisen pääelinkeino ja mullakin lähellä sydäntä.
Tapa on mun käsittääkseni jotain sellasta, ettei tarvii kummemmin ihmetellä ku jotain sellasta tekee, mistä on tullu tapa. Jos esim miettii röökin polttoa. Siitä tulee aika äkkiä tapa, eikä sen toimittaminen oo mitenkään kovin monimutkaista ja mieltä pyörittävää. Sehä ei oo ku röyhytellä menemään.
Sillai mä oon miettiny, et mä haluan terveellisen ruokavalion olevan mulle tapa. Ei siis mikään rojekti, vaan ihan sellanen automaattinen juttu, mikä tulee ihan luonnostaan niin ku vaikka jollain piereskely. Ettei sitä tarvii miettiä sen kummemmin.
Mä oon päässy aika hyvään vauhtiin siinä hommassa. Kävi mulla paino tossa alkusyksystä vähä yläkvartaalissa, ku ensteks oltiin poikain kanssa Virossa jahtireissussa hyvillä eväillä ja heti perään sit viikko Kuusamossa samoissa hommissa höyryävien lihapatojen, kerma-lakkajälkkärien, marjakiisselien, poronkäristysten, leipäjuuston, rieskojen ynnä muiden mieltä kääntävien eväiden äärellä, teemalla no limits.
Tosin sieltä kotiuduttua aika nopeesti palasin ruotuun, ja yhtä nopeesti reissussa hankitut kilot karisi, kun oli tullutkin.
Mut sillain tosta terveellisestä evästyksestä on tullu tapa, että annokset on ihan inhimillisen kokosia, sisältö kutakuinkin terveellistä(mikä sitä sit onkaan, ja kuka sen määrittelee?) ja sellaset turhat mässäilyt on pääsääntösesti jääny. Yks ihan merkittävä juttu mulla on se, et ruokaa pitää saada tasasin väliajoin. Mä huomaan sen, ku töissä on välillä sellanen hönkä päällä, et huomaa yhtäkkiä olleensa syömättä vaikka seittemän tuntia. Sit iskee ihan sikakova nälkä ja samalla alkaa tehä mieli kaikkia herkkuja ihan sikana. Siinä kohtaa on tosi vaikeeta pyristellä vastaan. Paras lääke mulla siihen on se, että syö tasasesti. Ja terveellisesti. Ja sopivan määrän. Vaikka esim kaloreissa laskettuna.
Mä oon sitäki hommaa oppinu tosi paljon. Se on aika yksinkertasta.
Jos syö enemmän ku kuluttaa, paino nousee. Jos syö vähemmän ku kuluttaa, ni paino laskee. Jos syö saman verran ku kuluttaa, paino pysyy ennallaan. Simple!!!
Oon ottanu käyttöön apuvälineitä, jotta mä oppisin tietämään, missä mun rajat tän suhteen menee. Toi appstore on siinä mielessä kiva kauppa, et sieltä löytyy joka lähtöön sovelluksia. Lisäks mä hommasin sellasen kehonkoostumusmittarin.
Mut se taitaa olla jo toisen tarinan paikka.
Niinku sekin, et mitä mun reenaamiselle kuuluu. Ja rainerille. Onhan noita jutun aiheita taas. Se on kattokaas korvien välistä kiinni.
Nyt on pää taas auki täällä, mä taidan taas alkaa aktiivibloggariks.
Näihin tunnelmiin päätän päiväni 40 minuutin kuntopyöräilyn jälkeisen hyvän olon helliessä hipiääni ja kallistan pääni tyynyyn.
Hyvää yötä niin porvareille kuin proletariaatillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti