Kolme kovaa kuukautta

Heipparallaa ja hellurei! Enpä oo pitkään pitkään aikaan jaksanu kirjottaa, mutta nyt on pakko.
Kattokaas kolme kuukautta rojektia on nyt just tänään takanapäin ja on aika vetää nippuun taakse jäänyttä aikaa.
Kolme kuukautta sitten en osannu kuvitellakkaan aitä, mihin olin ryhtymässä.
Nimittäin tällasen rojektin läpivieminen vaatii aikamoista luupäisyyttä. Ja sitähän multa löytyy. Ainakin sen verran, että pääsin tavoitteisiin, jotka itelle asetin.

Tänään vedettiin rainerin kanssa kuntotesti, sama, joka alotuksessa vedettiin. Olihan sielläkin pientä kehitystä tapahtu, niin kun pitikin. Puoleen minuuttiin punnerruksia 34, vatsoja 24, ja leukojakin 9, suorilta käsiltä.
Mut isoimmat muutokset on varmaan tapahtunu pään sisällä. Säännölliset ruoka-ajat, tolkun kokoset annokset ja pahat överit pois.

Sillon ku mä alotin tän rojektin, mä otin mitat painon lisäks ylös. Nyt kun niitä vertaa tämän päivän mittoihin, pääsee käsitykseen, mitä on tapahtunut.

Mitat menee näin:
Kaulan  ympärys ennen 40cm, nyt 39cm
Rinnan ympärys ennen 104cm, nyt 104cm
Vatsan ympärys ennen 99cm, nyt 84 cm
Lantion ympärys ennen 102cm, nyt 96cm
Reiden ympärys ennen 58cm, nyt 55cm
Pohkeen ympärys ennen 37cm, nyt 37cm
Hauiksen ympärys ennen 36cm, nyt 34cm

Eli voidaan hyvällä syyllä sanoa, että raineri onnistui tehtävässään. Tavoitteena oli nimenomaan rasvanpoltto, eikä lihasten kasvattaminen, ja pääasiassa mahan piennennys onnistui yli odotusten.
15cm vatsan ympärysmitasta pois 3 kk aikana on ihan kelpo saavutus. Mun mielestä.
Ja paino tällä hetkellä 80,4 kg, eli tasan 11kg vähemmän, kun alotuksessa.
Mä nimittäin asetin oman tavoitteen kymmeneen kiloon, ja oon kyllä tyytyväinen tähän tilanteeseen.

Vaikeinta oli, kuten alussa aattelinkin, toi syöminen. Nälässä on vaikeeta olla, ja houkutukset on suuret.
Syömistä tulee ajateltua aika paljon, varsinkin sillon, kun joutuu nälässä olemaan. Mut oon kyllä huomannu siinäkin kehitystä. Vatsalaukku pienenee ja tottuu pienempiin annoksiin aika nopeesti, ja sitä tulee kylläseks vähemmälläkin, mutta vaatii se itsekuria ihan sikana. Ainakin mulla, koska mä oon hyvän ruoan ystävä. ja makean ystävä ja karkin ja kaikkien herkkujen ja tietenkin jäätelön. Sehän kuuluu kesään.
Mut yhtä kaikki, tulevaisuus osoittaa, miten hyvin homma pysyy lapasessa jatkossa. Mä seuraavan kerran päivitän tätä blogia kolmen kuukauden päästä, katotaan sit uudestaan, onks homma pysyny hyppysissä.
lopuks vielä kuvat ennen ja jälkeen, toivottavasti tämä motivoi joitain muitakin ponnistelemaan kohti omia tavoitteitaan. Se on mahdollista, jos uskot siihen mitä teet, ja teet sen täysillä ja tinkimättömästi.
Jos ei mitään tee, ei mitään voi saavuttaakaan. Näin se vaan menee.
Hyvää kesää allihuuppa!