Kesää kohti kovalla tohinalla

Kevät on kiireistä aikaa. Tai jokainen jolla kiire on, taitaa ite sen itelleen luoda. Mulla ainakin on ollut aikamoista matalalentoa viimeset kolme viikkoa. Ekana siitä on kärsiny bloggaaminen. Monta kertaa oon meinannu alkaa kirjottaa, mut ei vaan oo syntyny. Kaks viikkoa peräkkäin meni niin, ettei paino pudonnu, ja voi että se otti päähän. Se mikä siinä harmitti, oli se, että ku mä noudatan ohjelmaa, ni tuloksiakin pitäis tulla. Ja sit ku ei tuukkaan, ni heti on palkokasvi sieraimessa. No mähän siitä rainerille annoin reippaasti palautetta, mut se rauhotteli, ettei mitään hätää, pikkuhiljaa, eikä ihminen mikään kone oo. Kaks kuukautta tuli täyteen, ni vaihdettiin reeniohjelma kaksjakoiseks ja ruokavaliokin muutettiin. 

Reeniohjelma on nykyään sellanen, et jalat erikseen ja yläkroppa erikseen. Ihan mukava vaihtelu, alko nimittäin jo kyllästyttää se aiempi ohjelma. 

Ruokavaliosta tuli vähähiilihydraattinen mut rasvaa lisättiin reippaasti. Aamu alkaa nykyään munalla ja pekonilla. Nam. Vaikka ei kyllä tuu yhtä täyteen ku puurosta. 

Kolmantena viikkona taas tapahtu, nimittäin sillon taas paino putos kilon. Nyt on siis kaheksan kilon kevyempi, ja pikkuhiljaa muutoksen alkaa itekki huomaamaan. Vielä sais reilu kolme kiloa lähtee, ni alkais olla oma tavote kasassa. Nähtäväks jää sit, kuinka hyvin paino pysyy noissa lukemissa. Tavoite ainakin on sellanen, ettei mun ruokavalio paljoo tuu muuttumaan rojektin jälkeenkään. 

Tää on nimittäin elämäntapamuutos. 

Mut ihan ykkösjuttu on se, että tänään taas vene lasketaan vesille. Sen kimpussa on vapaa-aika menny mukavasti, ja nyt se vihdoin sit lasketaan. Siinä jää reenit kakkoseks siinä hommassa. Nimittäin merellä on ihmisen hyvä olla. Ens viikonloppu vierähtääki sit jo merellä, eikä se mitään haittaa. Kulkeeki kovempaa, ku on vähemmän painoa.