Ravintoviikko

Tämän viikon viimeisiä tunteja viedään. Tai eihän niitä oikeesti mihinkään viedä, aika vaan mennä jollottaa, vaikkei kukaan tekis mitään. Mut aika monet silti tekee. Vaikka mitä.
Mä oon tällä viikolla kans tehny. Yhtä ja toista. Viikko on ollut näin jälkikäteen tarkasteltuna hyvä. Oikeestaan tosi hyvä. Yks varmaan merkittävin syy siihen on ollu se, ettei oo kokoajan ollu nälkä. Nimittäin mun ruokavalio riittää tyydyttämään mun ravinnon tarpeen erinomaisesti.
Lisäks mulla on ollut ruoan suhteen poikkeuksellinen viikko. Oon syöny ravintolaruokaa viikon aikana viitenä päivänä. Tiistaina oli myynnin koulutuspäivä joka pidettiin kokoushotellissa. Siellä tietenkin syötiin lounas. Kasvisperunaa ja kalkkunan seläkettä.
Samassa paikassa keskiviikkona oli kans kokous, lounaaksi riisiä ja lohta.
Torstaista sunnuntaihin oli messut, ja siellä kävin syömässä ravintolaruokaa. Joka päivä. Ja lauantaina käytiin rippijuhlissa ja sielläkin eväät oli mitä sopivimmat mulle. Tosin kaihoisasti vaan kattelin voileipä- ja täytekakkuja, mutta en ottanu. Oli mulla tietty omat eväätkin mukana, nimittäin välipalat. Mut ruoat söin messuillakin ravintolassa. Sattu kyllä tosi hyvin syömisten kanssa, ku kattelin vaan lautaselle salaattia riittävästi ja sit jo harjaantuneella käden ja silmän yhteistoiminnalla pääruokaa kohtuullisesti suunnilleen niitten määrien mukaan, mitä mun ruokaohjelmaan kuuluu. Jälkkärit luonnollisesti jätin muille.
Syödä sain ihan normaalisti ja nälkä siirty jokaisen syömisen jälkeen totutusti eteenpäin.
Tää on oikeestaan se juttu, mitä mä tavottelen. Oppia syömään tavallisia ruokia, mitä nyt tarjolla on, ilman mitään sen kummempaa kyttäystä ja numeron tekoa syömisestä kuitenkin niin, et toi paino pysyy kohtuullisissa lukemissa. Määrät ja laatu pitää olla synkassa. Ja vihreetä riittävästi.
Ilmeisen hyvin mä onnistuin tässä, koska lauantaina kävin vaa'alla, ni taas oli paino pudonnu, nyt 0,7kg viikossa. Täytyy kyllä nyt todeta, et mä oon tyytyväinen. Siis siis siihen, että oon tähän hommaan lähteny.

Keskiviikkona laitoin muuten sellasen paidan päälle, mitä en oo moneen vuoteen käyttäny, ku en oo tykänny siitä, siks ku maha on inhottavan näkösesti pömpöttäny sieltä paidan läpi. Se on ollu liian pieni mulle. Nyt mä sen kuiteski hetken mielijohteesta nykäsin päälle ja aika jännä juttu, mut siitäki mä sain onnistumisen elämyksiä ja hyvää fiilistä, koska enää ei maha ottanu niin isoa roolia sen paidan kanssa. Eli se on pienentyny. Sehän tarkottaa sitä, että projekti etenee suunnitellusti.
Aika paljon uuden ruokatottumuksen opettelu vaatii. Edelleen mä joka päivä mietin suklaata ja muita herkkuja. Aina ku alkaa nälkä tulla. Mut mä oon jo oppinu ajattelemaan tätä asiaa toiselta kantilta. Sillain normaalimmin. Ettei se nosta hirveesti pulssia, eikä pyöritä mieltä, eikä vie yöunia. Muutos tapahtuu pikkuhiljaa, kai mun on sit vähän annettava periks, että toisinaan oon turhan hätänen. Malttamatonkin. Mut mihin sitä koira karvoistaan pääsee.

Mulla on muutes se mahan täyteenmättämis-lounas tienattu. Aattelin tässä joku päivä, varmaan ens sunnuntaina käydä nautiskelemassa sen. Aijai, on se niin näyttiä. Mieti!