Paluu arkirutiineihin ja puhetta siitä, mistä ylitarjontaa

Taas tuntuu hyvältä. Mieli menee välillä kovin kuoppaseks, jännä hommeli sinänsä. Viimeviikon ruokamurheet on kuin poispyyhitty. Sen verran ainakin siitä kitumisesta oli hyötyä, että eilen ja tänään mun dieettiruokavalio on tuntunut yltäkylläiseltä. Maha tulee täyteen, ruoka maistuu hyvältä, ja nälkäkin muistuttelee olemassaolostaan vasta just ennen seuraavaa eväshetkeä.
Musta taas tuntuu siltä, että oon tehnyt oikeen  päätöksen tähän projektiin ryhtyessäni.
Näin jälkikäteen ajatellen sellasesta herkuista pidättäytymisestä saa jotain sairaita kiksejä, sellasta hyvää oloa siitä, ettei lähteny lipsumaan, vaikka mieli siihen suuntaan miestä vei.
Mä tiedän varsin hyvin itteni tuntien, et jos lähtisin lipsumaan vähän, ni ensinnäkin tulis hirvee morkkis, sitä pitäis itteensä vielä luuserimpana, kun nyt ja seuraavan kerran lipsuminen ois entistä helpompaa.
Mä siis seison päätökseni takana järkähtämättä kuin kallio, vaikka natkutankin välillä siitä.

Nyt on tasan neljä viikkoa projektia takanapäin. Tähän ryhtyessäni sanoin rainerille, et mulle varmaan vaikeinta tulee olemaan ton syömisen kanssa. Sillon tarkotin sitä, että kuinka pystyn pitämään ruokavälit riittävän tiuhana, eli 2-3 tuntia. No, se ei oo osoittautunut ongelmalliseks, vaan se, et miten selviää nälän kanssa. Neljässä viikossa on kuitenkin tapahtunut paljon, ja mä luulen, et vatsalaukkukin on pienentynyt sen verran, et se on oppinu elämään vähemmän kanssa ja hyvä niin.

Eilen oli taas reenit rainerin kanssa. On seki vaan kumma homma, et ittensä rääkkämisestä voi alkaa tykkäämään. Raineri sai niistettyä taas kerran kaiken rähinähengen pois, alkulämmittelyn aikana kitisin sille viimeviikosta, mut reenin aikana ei paljon sanoja riittäny jaettavaks asti. Silti mä tykkäsin, ainakin vähän.
Se muutes anto taas tosi kivaa palautetta. Sano, et ei oo ennen nähnyt noin rajua kehitystä niin lyhyessä ajassa. Tää on ristiriidassa oman fiiliksen kanssa, mut tuntu silti hyvältä. Jokainen ihminen tarvii palautetta ja kun se on positiivista, se tuntuu hyvältä ja kun se taas on negatiivista, mutta aiheesta, ni se antaa mahdollisuuden kehittyä. Pätee muutes muillakin elämän osa-alueilla. Ja sit se sano sitä, että tosi kiva valmentaa, ku näkee et kaveri vetää täysiä. Sen se tietää siitä, että mulla ei sarjojen välissä oo mitään puhuttavaa, se joka kerta tarkistaa, et oonks mä hengissä, ja muistuttaa hengityksen tärkeydestä.
Ku on sillä kuulemma sellasiaki kavereita valmennettavana, jotka heti sarjan jälkeen alkaa kertoo viimeviikon tapahtumista, nii ku mitään ei ois tapahtunukkaan, ni arvata voi, ettei olla käytykään siellä tajunnan reuna-alueilla.

mulla on muutes jokaisen sarjan jälkeen hetkellinen käsittämättömän paha olo, sellanen et jos jaksais, ni vetäisin lättyyn sitä raineria. Kestää muutaman sekunnin, mut sit se yhessä vilauksessa menee ohi. Se on varmaan sitä agree just, mitä tarvitaan, et saa sarjan viimeset toistot läpi, ne nimittäin joka kerta menee vaan ihan just ja just.

Mut sit taas tuli kans kylmää vettä niskaan:
Ekaa kertaa sain vatsalihassarjat 4X15 täysin puhtaasti läpi ilman mitään pakkotoistoa tai kikkailua, tosin just ja just, mut meni kuitenkin, ku kuukausi sitten meni 1X15 ja 1X10, mä kerkesin jo aattelemaan, et jes, nyt tää homma helpottuu, ni raineri heti siihen, et nostetaan toistomääriä. Eli ens kerrasta eteenpäin 4X20. Eiks sitä ikinä oo valmis???
Ja toisekseen, nyt alkaa sit aerobinen reeni, ku maanantai-illan lätkä jäi pois.
Aiemmin puhuttiin, et se ois puolen tunnin hölkkälenkki ennen aamupalaa. Nyt raineri oli sit muuttanu mieltään ja sano et se onkin tunnin lenkki. Sellasella tahdilla, ettei syke nouse yli 150.
Sano, ettei mua pidä liian helpolla päästää. Oli kattokaas aluks vähä katellu mun asennetta tähän, eikä heti tietenkään halunnu tappaa motivaatiota, mut nyttemmin ku on nähny, et mä otan tosissaan tän touhun, ni laittaa sit painetta kattilaan. Ja minä pöljä juoksen. Omituinen on ihmismieli, ainakin sellasen, joka alkaa fitness-hommiin.

Illalla on muutes kiekkoa, pitkästä aikaan, se se vasta on jotain ja sit onkin viikonloppu lepoa, mitä nyt lauantaina reenit, mut ainakin sen jälkeen.