Kitumisen välipalkinto

Reissu päättyi, niin kuin kaikki hyvä aikanaan.
Mä tietenkin innoissani vaa'alle aamulla, että katotaan, mitä tuo yletön itsensä rääkkääminen vähillä eväillä on saanut aikaan.
Pettymyksekseni paino oli puolessatoista viikossa pudonnu VAAN -0,6kg.
Jotenki tuntuu turhalta kitua vähillä eväillä, ku ei siitä tunnu olevan erityistä hyötyä. Mä vertaan aikaisempiin ruokatottumuksiin, jolloin oon aina syöny, mitä oon halunnu, ja mikä on hyvää ollu, eikä toi paino kuiteskaan oo ihan lapasesta vuosien varrella lähtenyt, ni miten nyt sit, ku mennään reippaasti miinuskaloreilla, ei paino ton enempää putoo? mä en käsitä.

Miks sellaset ihmiset, monesti esim maatiloilla, jotka vetää isot määrät kotiruokaa, hakee rasvaisen ja niin ihanan makuisen maidon suoraan navetasta, laittaa leivän päällä pelkkää voita ja muutenkin syö  hyvin, on normaalin kokosia?

Miks nykyään valtaosa ihmisistä on ylipainoisia?

Me käytiin reissussa sellasessa vesipuistossa, missä oli hyvä tehdä empiiristä tutkimusta,  ni mun havainto oli sellanen, että suurin osa ihmisistä oli ylipainosia. MIKSI?
Tää on siis mun mielestä ainakin länsimaisen globaalin maailman ongelma. Mut sit esim Aasian maissa ylipaino ei oo samanlainen ongelma.

Joku nykyihmisten ruokavaliossa ja elintavoissa on pielessä.
Jos katotaan vaikka villieläimiä, ni niillä ei ikinä, huom, IKINÄ oo ylipainoa. Mä en ainakaan oo nähny ikinä sellasta oravaa, joka ois nii läski, ettei pääse puuhun kiipeemään hakemaan vaikka tammenterhoa, jos sillä vaikka tekis sellasta mieli.
Mut oon kuiteski nähny lukemattomia sellasia ihmisiä, jotka on niin isoja, ettei ne mahu ihmisille tarkoitettuun vesiliukumäkeen, koska ne vaan on niin lihavia. On tietty sellasia sairauksiakin olemassa, et ihmisestä tulee lihava, eikä se oikeen maha sille mitään, mut mun mielestä tässä ei oo siitä kysymys.
Mulla ei oo mikään laihuuden ihannointi mielessä, ja jokainen saa painaa just niin paljon ku tykkää, ja olla ihan niin iso ku haluaa, mut monesti se vaan jossain vaiheessa alkaa olla ongelma.
Vanhemmiten siihen, siis ylipainoon liittyy kaikki nivel- ja muut sairaudet ja krempat, taitaa ne sydän- ja verisuonisairaudetki liittyä siihen ja ainaki vielä se kakkostyypin diabetes. Lisäksi ylimääräiset kilot on kantajalleen monesti häiriöks. Kenkien solmiminen on työlästä, ynnä muuta arkea hidastavaa ja häiritsevää juttua siihen liittyy. Ja mä luulen et se vaikuttaa myös itsetuntoon ja henkiseen hyvään oloon, ainaki mulla.

Mut takas tähän mun rojektiin. Mulla on nyt reipas kolme viikkoa takana tätä hommaa, ja tasan 5 kg paino on pudonnu. Vyötäröstä on lähteny 8 cm, ja itestä tuntuu, että ihan älyttömän työlästä hommaa, eikä tää etene, niin ku pitäis, mut tällä mennään sittenkin.
Upi Kyl sano mulle et oon ihan liian kärsimätön, mutta en kyl ite tunnista sellasta ittestäni alkuunkaan :)
Mä en usko siihen, et ainut keino pysyä normaalikokoisena, tai laihtua, on syödä niin ravintoköyhää ruokaa, että on koko ajan nälkä. Tän mä vielä mun projektin aikana meinaan selvittää.
Tän rojektin ykkösvaihe kestää kolme kuukautta, jonka mä meinaan vetää pilkulleen rainerin ohjeiden mukaan, en oo lipsunu yhtään, en ruokavaliossa, enkä reeniohjelmassa, enkä lipsu, mut kolme kuukautta kun on kulunut, muuttuu ääni kellossa.

Tein nimittäin tänään hankesopimuksen mun uuden ruokaterapeutin kanssa.
Mä otan uuden ruokaohjelman käyttöön tän rojektin päätyttyä, eli Toukokuun lopussa.
Mä sitoudun kolmen kuukauden ajaksi uuden ravintoterapeutin (nimi julkaistaan myöhemmin) ruokavalioon, ja katotaan, miten sen kanssa sit käy.
Mut se on vasta sitten tulevaisuudessa. Nyt mennään tällä, ja ainakin se on parempaa, et aamulla sai vetästä puuron naamariin, se pitää nälkää ihan hyvin.

Mä myönnän kyllä sen, että oon vähän takakiree, mut kokeile ite. Ei ihmistä oo tehty nälässä elämään.