Piiri pieni pyörii

Eipä oo aikaisemmin sitäkään tullu koettua, että ruoka pyörittää mieltä, ja valtaa alaa ajatuksissa normaalia enemmän. Nytpä on.
Valitin rainerille viime viikolla ennen reissuun lähtöä laihoista tuloksista viikon ajalta, joka oli siis -0,6 kg, ni raineri teki reissuun sit sellasen ruokaohjelman, oksat pois koskisen joulukuusesta, tarkoituksena "vähän ravistella kroppaa" josko se siitä taas innostuis luopumaan omastaan.
Ekan viikon kova startti -3,6kg johtui ilmeisesti ylimääräisten nesteiden lähdöstä, ja sen jälkeen on sitte vaan sitä ihraa vähentyny. Ja vaikka mä tiesin tän, ni silti se oli hienoinen pettymys. Katos ku tulokset pitäis näkyä ja tuntua heti. Nyt. Mut ei se niin vaan mee. Sitä ku on vuosikaudet ruoan suhteen eletty ilossa herkullisesti, ni tuskan kanssa se sit pitää poistua, ainakin jos tällaseen rumbaan lähtee.
Multa jäi reissuun hiilarit lähes kaikki pois, riisin tilalla mutustetaan jäniksen ruokaa, ja maito kans jäi pois, ni ei siitä jää jäljelle ku vähän pahaa mieltä.
Aamupalallakaan ku ei oo puuroa, ni muutaman munan ja leikkeleen jälkeen kerran ku pierasee, ni on maha taas tyhjänä.
Ja ennen aamupalaa oon käyny vetää joka aamu yhtä lukuunottamatta läskin polttolenkin, puoltuntia.
Aika jännä huomata, miten yht äkkiä silmät aukee kaiken maailman houkutuksille. Sitä kaupassa näkee notkuvia herkkuhyllyjä, kahviloita täynnä suussa sulavia leivonnaisia on joka kulmassa ja avonaisista ikkunoista leijuu koko ajan lihapatojen ja vasta paistettujen pullien tuoksua.
Vaikeeta on.
Välillä oikeen pysähtyy miettimään, et onks tässä mitään järkeä ja joka kerta päätyy samaan lopputulokseen. Ei oo.
Mut jotenkin sitä on niin luupää, ettei ymmärrä luovuttaa, painaa vaan menemään, ja uskottelee itelleen, et hyvä tästä tulee.
Mä oon sellastakin miettiny, et miks kaikki sellanen ruoka, mistä tulee kylläseks, ja maistuu hyvältä, sisältää niin paljon kaloreita???
Onks olemassa sellasta mahan täytettä, joka ois sikahyvää, täyttäis vatsan, siirtäis nälkää, edes tunnilla, eikä sisältäs ku muutamia kaloreita? Ei varmaan.
Eli tällä mennään. Toi syöminen on kyl sellasta hetken hurmaa. Sitä ku on kauhee nälkä, ni haaveilee kaikesta mättöruoasta, mut sit ku on vetässy esim lounaan, täällä reissussa 300g salaattia ja 150g kanaa, on taas hetken tyytyväinen ja aattelee, et onneks en langennu, meneehän se näinkin .
Mä tällä hetkellä kuivistelen mun ruokavalion kanssa, raittiit holistit ymmärtää ainakin, mistä on kyse. Se on siis sitä, et mä seison hampaat irvessä tän ruokavalion takana. Kotona ei ollu tällasta. Ihan eri juttu päivä polkasta käyntiin lautasellisella puuroa ja lasillisella maitoa, ja sit syödä kunnon ruokaa, vaikkakin maltillisempia määriä, ku kitkutella jollain ituhippien vegaanieväillä.
Johan mä odotan, et pääsen kotiin kunnon eväisiin käsiks, ja tietty samalla vaa'alle tarkistamaan, et onks tästä kitumisesta ollu mitään hyötyä.
Jos vielä mietit fitnekseksi ryhtymistä, ni tämän hetken fiilisten valossa neuvoni on tämä: jatka miettimistä.

Mä oon kuullu sellasen väitteen, että anarkia on kuuden lounaan päässä. Tarkottaa siis sitä, että normaali kunnon kansalainen, tavallinen tossun kuluttaja, on valmis lain vastaiseen toimintaan siinä vaiheessa, ku siltä on jääny kuus ruokaa välistä. Eli sille on tullu kauhee nälkä. Mä ymmärrän hirveen hyvin tän. Tekis mieli särkeä jotain.
Tää on nimittäin ihan uus juttu mulle, mut nyt jo kovin tuttu. Aikasemmin, ennen ku mä aloin tän hömpötyksen, ni nälän ensimmäisten henkäysten kuiskutellessa korviin tai kehoon tai mihin se nälkä nyt kuiskutteleekin, ennen ku se alkaa kiljumaan, ni oon menny syömään. Mahan täyteen. Siis sillain oikeen juntannu, nii että tuntuu. Ihan lempisatsi oli Lehtimäen grilli, 250g hampurilainen ja puol litraa maitoo. Se ätkähtää jäseniin, ku kymppikilonen leka sian otsaan. Ja sit sitä röyhtäilee ähkyssä lopun iltaa. Ei se sekään hyvä oo. Pitkässä juoksussa.
Nyt ku mä yritän opettaa mun vatsalaukkua uusille tavoille, ni se ei tykkää yhtään. Mut kai seki pienenee ajan kanssa, et oppii pärjäämään vähemmän määrän kanssa. Toivottavasti.

Mä oon muutamaan kertaan miettiny sitäki, ku raineri sano mulle, et viis kiloo ku on pudonnu, ni voin käydä syömässä mahan täyteen. Oon miettiny, et Mikonkadun Santa Fe, black peter's steak valkosipuliperunoilla ja tulisella kastikkeella. On nimittäin niin murakka pihvi, et sitä leikkais vaikka, no, en ny keksi mitään nasakkaa, mutta voi veljet sitä riemun ja ilon päivää. Mediumina vielä, voi että. Mulla ihan kuohaa pitää pyyhkiä suupielistä.
Näillä mietteillä laitan sängyn selkään ja mahan viereen ja alan kiskomaan unta kuulaan.
Onpa mahtavuutta ja energistä, oikein itekki tulee hyvälle tuulelle :/