Ennen projektin aloitusta mulla oli selkee kuva salitouhusta.
Se oli sellanen, että jäätävät köntit pumppaa hauista sikaisoilla painoilla peilin edessä.
Ja et jos sinne joku kynäniska erehtyy paikalle, saa se hyisiä ja vaarallisia katseita osakseen.
Nyt kun toista viikkoa oon salilla käyny, niin totuus onkin ollu ihan toisenlainen.
Isoja könttejä siellä ei juuri olekaan. Ikäjakauma on noin 15-70 vuotta, ja aika monet näyttää ihan tavallisilta ihmisiltä. Lisäks kukaan ei ainakaan tähän mennessä oo kiinnittäny mitään huomioo mun tekemisiin. Vaikka penasta nousee vaan 40 kg, ni se ei purista henkisellä tasolla tippaakaan. Lisäks ku omaa suoritusta tekee, ei siinä kerkeä kiinnittämään mitään huomioo muihin. Kaikki energia menee omaan suoritukseen.
Toista se on sit esim mun reenikaveri Upilla, se sattuu vaan olemaan sellanen, et muitten reeni enemmän ja vähemmän menee sekasin ku se tulee paikalle.
Mut silti mä keskityn omaan tekemiseen, ja tähän mennessä oon ollu tosi tyytyväinen tähän päätökseeni.
Yks merkittävä muutos, minkä oon huomannu, on toi oma energiataso.
Mun päikkärikierre on loppunut.
Eilenkin alko päivällä silmää luppasemaan, ja oikaisin sängylle. Viis minuuttia siinä, ja uni ei tullut.
Jess, illalla kympin aikaan uni tuli joutuin, ja aamulla puol seiska tikkana pystyssä, vaikkei kello ees ollu vielä soinut.
Tää on kyllä huippuhyvä muutos.
Aiemmin nukuin päikkärit melkeen joka päivä, ja sit nukkumaan yhen kahen aikaan, aamulla väsyneenä ylös ja töitten jälkeen päikkäreille.
Toistaseks mun projekti on osottaitunut pelkästään positiivisessa valossa, joten jos mietit elämäntapojen muutosta, niin suosittelen lämpimästi.
Tänään on hyvä päivä aloittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti