Eipä oo aikaisemmin sitäkään tullu koettua, että ruoka pyörittää mieltä, ja valtaa alaa ajatuksissa normaalia enemmän. Nytpä on.
Valitin rainerille viime viikolla ennen reissuun lähtöä laihoista tuloksista viikon ajalta, joka oli siis -0,6 kg, ni raineri teki reissuun sit sellasen ruokaohjelman, oksat pois koskisen joulukuusesta, tarkoituksena "vähän ravistella kroppaa" josko se siitä taas innostuis luopumaan omastaan.
Ekan viikon kova startti -3,6kg johtui ilmeisesti ylimääräisten nesteiden lähdöstä, ja sen jälkeen on sitte vaan sitä ihraa vähentyny. Ja vaikka mä tiesin tän, ni silti se oli hienoinen pettymys. Katos ku tulokset pitäis näkyä ja tuntua heti. Nyt. Mut ei se niin vaan mee. Sitä ku on vuosikaudet ruoan suhteen eletty ilossa herkullisesti, ni tuskan kanssa se sit pitää poistua, ainakin jos tällaseen rumbaan lähtee.
Multa jäi reissuun hiilarit lähes kaikki pois, riisin tilalla mutustetaan jäniksen ruokaa, ja maito kans jäi pois, ni ei siitä jää jäljelle ku vähän pahaa mieltä.
Aamupalallakaan ku ei oo puuroa, ni muutaman munan ja leikkeleen jälkeen kerran ku pierasee, ni on maha taas tyhjänä.
Ja ennen aamupalaa oon käyny vetää joka aamu yhtä lukuunottamatta läskin polttolenkin, puoltuntia.
Aika jännä huomata, miten yht äkkiä silmät aukee kaiken maailman houkutuksille. Sitä kaupassa näkee notkuvia herkkuhyllyjä, kahviloita täynnä suussa sulavia leivonnaisia on joka kulmassa ja avonaisista ikkunoista leijuu koko ajan lihapatojen ja vasta paistettujen pullien tuoksua.
Vaikeeta on.
Välillä oikeen pysähtyy miettimään, et onks tässä mitään järkeä ja joka kerta päätyy samaan lopputulokseen. Ei oo.
Mut jotenkin sitä on niin luupää, ettei ymmärrä luovuttaa, painaa vaan menemään, ja uskottelee itelleen, et hyvä tästä tulee.
Mä oon sellastakin miettiny, et miks kaikki sellanen ruoka, mistä tulee kylläseks, ja maistuu hyvältä, sisältää niin paljon kaloreita???
Onks olemassa sellasta mahan täytettä, joka ois sikahyvää, täyttäis vatsan, siirtäis nälkää, edes tunnilla, eikä sisältäs ku muutamia kaloreita? Ei varmaan.
Eli tällä mennään. Toi syöminen on kyl sellasta hetken hurmaa. Sitä ku on kauhee nälkä, ni haaveilee kaikesta mättöruoasta, mut sit ku on vetässy esim lounaan, täällä reissussa 300g salaattia ja 150g kanaa, on taas hetken tyytyväinen ja aattelee, et onneks en langennu, meneehän se näinkin .
Mä tällä hetkellä kuivistelen mun ruokavalion kanssa, raittiit holistit ymmärtää ainakin, mistä on kyse. Se on siis sitä, et mä seison hampaat irvessä tän ruokavalion takana. Kotona ei ollu tällasta. Ihan eri juttu päivä polkasta käyntiin lautasellisella puuroa ja lasillisella maitoa, ja sit syödä kunnon ruokaa, vaikkakin maltillisempia määriä, ku kitkutella jollain ituhippien vegaanieväillä.
Johan mä odotan, et pääsen kotiin kunnon eväisiin käsiks, ja tietty samalla vaa'alle tarkistamaan, et onks tästä kitumisesta ollu mitään hyötyä.
Jos vielä mietit fitnekseksi ryhtymistä, ni tämän hetken fiilisten valossa neuvoni on tämä: jatka miettimistä.
Mä oon kuullu sellasen väitteen, että anarkia on kuuden lounaan päässä. Tarkottaa siis sitä, että normaali kunnon kansalainen, tavallinen tossun kuluttaja, on valmis lain vastaiseen toimintaan siinä vaiheessa, ku siltä on jääny kuus ruokaa välistä. Eli sille on tullu kauhee nälkä. Mä ymmärrän hirveen hyvin tän. Tekis mieli särkeä jotain.
Tää on nimittäin ihan uus juttu mulle, mut nyt jo kovin tuttu. Aikasemmin, ennen ku mä aloin tän hömpötyksen, ni nälän ensimmäisten henkäysten kuiskutellessa korviin tai kehoon tai mihin se nälkä nyt kuiskutteleekin, ennen ku se alkaa kiljumaan, ni oon menny syömään. Mahan täyteen. Siis sillain oikeen juntannu, nii että tuntuu. Ihan lempisatsi oli Lehtimäen grilli, 250g hampurilainen ja puol litraa maitoo. Se ätkähtää jäseniin, ku kymppikilonen leka sian otsaan. Ja sit sitä röyhtäilee ähkyssä lopun iltaa. Ei se sekään hyvä oo. Pitkässä juoksussa.
Nyt ku mä yritän opettaa mun vatsalaukkua uusille tavoille, ni se ei tykkää yhtään. Mut kai seki pienenee ajan kanssa, et oppii pärjäämään vähemmän määrän kanssa. Toivottavasti.
Mä oon muutamaan kertaan miettiny sitäki, ku raineri sano mulle, et viis kiloo ku on pudonnu, ni voin käydä syömässä mahan täyteen. Oon miettiny, et Mikonkadun Santa Fe, black peter's steak valkosipuliperunoilla ja tulisella kastikkeella. On nimittäin niin murakka pihvi, et sitä leikkais vaikka, no, en ny keksi mitään nasakkaa, mutta voi veljet sitä riemun ja ilon päivää. Mediumina vielä, voi että. Mulla ihan kuohaa pitää pyyhkiä suupielistä.
Näillä mietteillä laitan sängyn selkään ja mahan viereen ja alan kiskomaan unta kuulaan.
Onpa mahtavuutta ja energistä, oikein itekki tulee hyvälle tuulelle :/
lauantai 30. maaliskuuta 2013
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Otsikon keksimisen vaikeus ja muita kotkotuksia
Lyhyen mutta ansiokkaan kirjoitusurani aikana oon törmänny erilaisiin haasteisiin.
Yks niistä on otsikon laatiminen.
Mulla on joku ajatus, mistä mä alan kirjottaa, yleensä ku mä istun pöntöllä. Monesti on käyny niin, kun rupee kirjotamaan, ni siitä alkuperäisesta ajatuksesta ei synnykkään ku muutama rivi, mut päähän pulpahtaa uusia ajatuksia ja sit mä kirjotan niistä. Ja saattaa olla että kirjotuksen lopussa ollaan jo tosi kaukana alkuperäisestä aiheesta. Tämä ois varmasti vakavampaa siinä tapauksessa, että jos mä tekisin tätä työkseni, oisin toimittaja tai kirjailija, mutta kun oon peltiseppä, niin tämäkin varmasti suodaan mulle.
Peltisepille nimittäin suodaan paljon. Työsuhde-etuna saa fyysisen yleiskunnon ja voimaharjoitukset työmaalla.
Sepät on kovia jätkiä. Päivät pitkät keikutaan katolla vinoilla pinnoilla, koko ajan kroppa jännityksessä ja epäergonomisissa työasennoissa.
Tavan jantterin koko energia menee katolla pysymiseen, mutta sepän täytyy tehdä hommia tiukalla aikataululla 8 tuntia päivässä. Sellasen työpäivän jälkeen ei tarvii salille mennä. Mulla kun aktiivinen katolla liikkuminen loppui, alkoi vääjämätön kehon rapistuminen.
Vieläkin mä käyn kerran pari vuodessa päivän katolla töissä, ni siinä käy sama ilmiö ku salilla. Jos sellanen työpäivä ois reeni, ni vois hyvällä syyllä sanoa, et reeni meni perille. Seuraavana aamuna sängystä nouseminen tuottaa kohtuutonta vaivaa ja kipua.
Mutta koska mun työt on menny sellaseks, että raskainta mitä pitää kantaa, on vastuu, ni sillä ei paljoo läskiä polteta. Lisäks ku pääasiassa istuu toimistossa ja autossa, ei luonnollista liikuntaa ja fyysistä rasitusta tuu nimeksikään.
Mä oon todennu sen, et nykyajan elämä on paljon muuttunu siitä, millon ihmiset on saanu hyötyliikunnasta tarvittavan rasituksen, ettei ihan rapistu. Sen takia nykyään on erillaisia keinotekosia rasituspaikkoja, kuten punttisaleja. Siis sen muutoksen takia. Entisen ja nykyisen välillä.
Taitaa olla turhan ideologinen ajatus saada hyötyliikunnasta kaiken tarvitsemansa rasituksen. Mut sekin on mahdollista. Yks mun kaveri, joka ei oo siis fitness, tekee just sillain. Sillä on pikku (tästä tulee varmaan sanomista) palsta, mistä käydään kaatamassa polttopuut, sit ne kelkotaan pihalle, jossa sit halon hakkuuta ja polttopuuta taloon. Tää on oiva keino kans, mut kaikille ei tällanenkaan sovi tai ei oo mahiksia, siks onki tärkeetä löytää just itelle sopiva juttu. Mä oon löytäny itelle sopivan jutun. Just mun luonteelle sopivan, ku on selkee ohjelma, minkä rykii läpi, eikä aikaakaan mee ku muutama tunti viikossa.
Paitsi tietty ton syömisen kanssa, mut se onkin sellanen elämäntapamuutos, jonka mä haluan ainakin jossain muodossa säilyttää tulevaisuudessakin.
Mä aattelen et mieli ja keho on sellanen kokonaisuus, että molemmat vaikuttaa toisiin. Siis siten, että jos sä voit henkisesti huonosti, kremppaa sulla kroppakin ja toisinpäin. Eli siis molemmista osa-alueista kannattaa pitää huolta. Mä oon jonkin aikaa tehny sellasta retkee mielen syövereihin, ja opetellu tuntemaan itteeni, historiaani ja kaikkee, mitä matkan varrella on tapahtunut. Se on ollu hyvä reissu, ja varmaan jatkuu lopun elämääni. Nyt kun on alkanu päästä vähän jyvälle sillä puolella, ni luonnollinen jatkos tälle hommalle on alkaa huolehtia fyysisesta hyvinvoinnista.
Ja jo lyhyen ajan sisällä mä huomaan isoja muutoksia.
Energiaa on ihan toisella tavalla, taas mä nukun kunnon yöunet, herään aamuisin pirteenä, eikä päikkäreitä tarvii, ku sillon tällön. Niistä nyt ei kannata kokonaan luopuakaan, on se niin nättii välillä huokasta pikku päikkärit.
Tähän kehon huoltoon nimittäin pätee sama kaava ku mieleenkin, nimittäin mä aattelen et mielen toipuminen jostain epähyvästä on kahta asiaa: oivalluksia ja sit kovaa duunia. Ite täytyy ensin oivaltaa. Minä ite. Se ei auta, et muut huomauttelee. Se voi kyl auttaa, et joku jeesaa oivaltamaan, ikäänkuin herättelee ajattelemaan. Sit yks kaks sitä oivaltaa jonkun jutun. Niinku et, ohhoh, täähän on mulla ihan vinossa. Tää on se oivallus. Sit tarvitaan raakaa duunia, et aletaan muuttamaan sitä vinossa olevaa toisenlaiseks. Se menee sillain et kaks askelta eteen ja yks taakse, eli kovaa duunia.
Tää sama pätee tällasen projektin aloittamiseen. Jostain pitää saada se kipinä, joku laukaseva tekijä, joka synnyttää päätöksen. Sit ku se löytyy, ni ei muuta ku ääntä päin, taas ja vielä kerran, kovaa tekemistä. Mut lopussa seisoo kiitos.
Koht me lähetään kevätretkelle Upin kanssa, mä laitan sit vähän tekstii et miten lomalla reenataan ja hanskataan toi tiukka ruokavalio.
Voikaa paksusti, ainakin hyvinvoinnin osalta. Ja niinku Tamminen niin nätisti tän on muotoillu, elämän kovuuden kitisijät, hankkikaa lentolippu Pohjois-Koreaan, ja muistakaa, ONE WAY TICKET, please!
Ei vais, saa sitä kitistä, mäki oon kitissy ja vaikka kuinka paljon, kitinä on muutossinfonian alkutahdit!
Yks niistä on otsikon laatiminen.
Mulla on joku ajatus, mistä mä alan kirjottaa, yleensä ku mä istun pöntöllä. Monesti on käyny niin, kun rupee kirjotamaan, ni siitä alkuperäisesta ajatuksesta ei synnykkään ku muutama rivi, mut päähän pulpahtaa uusia ajatuksia ja sit mä kirjotan niistä. Ja saattaa olla että kirjotuksen lopussa ollaan jo tosi kaukana alkuperäisestä aiheesta. Tämä ois varmasti vakavampaa siinä tapauksessa, että jos mä tekisin tätä työkseni, oisin toimittaja tai kirjailija, mutta kun oon peltiseppä, niin tämäkin varmasti suodaan mulle.
Peltisepille nimittäin suodaan paljon. Työsuhde-etuna saa fyysisen yleiskunnon ja voimaharjoitukset työmaalla.
Sepät on kovia jätkiä. Päivät pitkät keikutaan katolla vinoilla pinnoilla, koko ajan kroppa jännityksessä ja epäergonomisissa työasennoissa.
Tavan jantterin koko energia menee katolla pysymiseen, mutta sepän täytyy tehdä hommia tiukalla aikataululla 8 tuntia päivässä. Sellasen työpäivän jälkeen ei tarvii salille mennä. Mulla kun aktiivinen katolla liikkuminen loppui, alkoi vääjämätön kehon rapistuminen.
Vieläkin mä käyn kerran pari vuodessa päivän katolla töissä, ni siinä käy sama ilmiö ku salilla. Jos sellanen työpäivä ois reeni, ni vois hyvällä syyllä sanoa, et reeni meni perille. Seuraavana aamuna sängystä nouseminen tuottaa kohtuutonta vaivaa ja kipua.
Mutta koska mun työt on menny sellaseks, että raskainta mitä pitää kantaa, on vastuu, ni sillä ei paljoo läskiä polteta. Lisäks ku pääasiassa istuu toimistossa ja autossa, ei luonnollista liikuntaa ja fyysistä rasitusta tuu nimeksikään.
Mä oon todennu sen, et nykyajan elämä on paljon muuttunu siitä, millon ihmiset on saanu hyötyliikunnasta tarvittavan rasituksen, ettei ihan rapistu. Sen takia nykyään on erillaisia keinotekosia rasituspaikkoja, kuten punttisaleja. Siis sen muutoksen takia. Entisen ja nykyisen välillä.
Taitaa olla turhan ideologinen ajatus saada hyötyliikunnasta kaiken tarvitsemansa rasituksen. Mut sekin on mahdollista. Yks mun kaveri, joka ei oo siis fitness, tekee just sillain. Sillä on pikku (tästä tulee varmaan sanomista) palsta, mistä käydään kaatamassa polttopuut, sit ne kelkotaan pihalle, jossa sit halon hakkuuta ja polttopuuta taloon. Tää on oiva keino kans, mut kaikille ei tällanenkaan sovi tai ei oo mahiksia, siks onki tärkeetä löytää just itelle sopiva juttu. Mä oon löytäny itelle sopivan jutun. Just mun luonteelle sopivan, ku on selkee ohjelma, minkä rykii läpi, eikä aikaakaan mee ku muutama tunti viikossa.
Paitsi tietty ton syömisen kanssa, mut se onkin sellanen elämäntapamuutos, jonka mä haluan ainakin jossain muodossa säilyttää tulevaisuudessakin.
Mä aattelen et mieli ja keho on sellanen kokonaisuus, että molemmat vaikuttaa toisiin. Siis siten, että jos sä voit henkisesti huonosti, kremppaa sulla kroppakin ja toisinpäin. Eli siis molemmista osa-alueista kannattaa pitää huolta. Mä oon jonkin aikaa tehny sellasta retkee mielen syövereihin, ja opetellu tuntemaan itteeni, historiaani ja kaikkee, mitä matkan varrella on tapahtunut. Se on ollu hyvä reissu, ja varmaan jatkuu lopun elämääni. Nyt kun on alkanu päästä vähän jyvälle sillä puolella, ni luonnollinen jatkos tälle hommalle on alkaa huolehtia fyysisesta hyvinvoinnista.
Ja jo lyhyen ajan sisällä mä huomaan isoja muutoksia.
Energiaa on ihan toisella tavalla, taas mä nukun kunnon yöunet, herään aamuisin pirteenä, eikä päikkäreitä tarvii, ku sillon tällön. Niistä nyt ei kannata kokonaan luopuakaan, on se niin nättii välillä huokasta pikku päikkärit.
Tähän kehon huoltoon nimittäin pätee sama kaava ku mieleenkin, nimittäin mä aattelen et mielen toipuminen jostain epähyvästä on kahta asiaa: oivalluksia ja sit kovaa duunia. Ite täytyy ensin oivaltaa. Minä ite. Se ei auta, et muut huomauttelee. Se voi kyl auttaa, et joku jeesaa oivaltamaan, ikäänkuin herättelee ajattelemaan. Sit yks kaks sitä oivaltaa jonkun jutun. Niinku et, ohhoh, täähän on mulla ihan vinossa. Tää on se oivallus. Sit tarvitaan raakaa duunia, et aletaan muuttamaan sitä vinossa olevaa toisenlaiseks. Se menee sillain et kaks askelta eteen ja yks taakse, eli kovaa duunia.
Tää sama pätee tällasen projektin aloittamiseen. Jostain pitää saada se kipinä, joku laukaseva tekijä, joka synnyttää päätöksen. Sit ku se löytyy, ni ei muuta ku ääntä päin, taas ja vielä kerran, kovaa tekemistä. Mut lopussa seisoo kiitos.
Koht me lähetään kevätretkelle Upin kanssa, mä laitan sit vähän tekstii et miten lomalla reenataan ja hanskataan toi tiukka ruokavalio.
Voikaa paksusti, ainakin hyvinvoinnin osalta. Ja niinku Tamminen niin nätisti tän on muotoillu, elämän kovuuden kitisijät, hankkikaa lentolippu Pohjois-Koreaan, ja muistakaa, ONE WAY TICKET, please!
Ei vais, saa sitä kitistä, mäki oon kitissy ja vaikka kuinka paljon, kitinä on muutossinfonian alkutahdit!
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Laiska on ihmisen perusolemus
On se ihme värkki tuo ihminen. Ainakin mä oon. Oikeen ihmetellä täytyy sitä, miten laiskuus on koko ajan nurkan takana väijymässä. Mä luulen et jotenkin ihmisellä on sisäänrakennettu sellanen juttu, että sitä oikastaan heti ku silmä välttää. Vaikka siis selkeesti mäkin haluun tuloksia mun projektin tiimoilta ja tajuun sen, et mitä tunnollisemmin mä noudatan ohjelmaa, sitä nopeemmin tää homma vörkkii. Ni ei, yksin ku menee salille, ni joo, kyl mä vedän sarjat läpi ohjelman mukaan ja täysii tietenkin, mut mulla on sellanen se mun ohjelma, että painot määräytyy sen mukaan, mitä mä jaksan tehdä.
Siis kun on neljä sarjaa ja viistoista toistoa, ni vaikka jälkaprässi menee näin:
40 kg lämmittely, 20 toistoa
80 kg lämmittely, 10 toistoa
160 kg sarjapainot 15 toistoa, ja jos jaksan, ni seuraavakin sarja samoilla painoilla, mut jos tuntuu, ettei mee, ni sit
150 kg sarjapainot, 15 toistoa, ja taas sama homma, jos menee, ni samoilla painoilla ja jos ei, ni painoja pienemmäks, pääasia on, et sarja vedetään loppuun asti.
Se laiskuus tulee siinä, ku ei oo raineri vieressä, ni nuppiin hiipii kuin varkain ajatus, ettei seuraava sarja välttis mee tappiin asti, joten pudotetaan painoja suosiolla. Jos siinä taas ois raineri vieressä, ni se käskis vaan vetää samoilla painoilla ja psyykkais agree, en nyt sano miten mut kuitenkin. Se toimii. Ja taas reeni menee paremmin perille.
Mä ainaki oon kokenu ihan älyttömän hyvänä ton rainerin mukanaolon.
Sit toinen etu siinä on sellanen, et se koko sali on täynnä mitä ihmeellisempiä hilavitkuttimia, johon ihmiset vääntäytyy kummallisiin asentoihin ja sit yleensä tehdään edestakas tai ylösalas tai sivulleeteen tai muita vastaavia liikkeitä. Useimmat niistä koneista on sellasia, etten mä ees tiiä mitä niillä tehdään. Enkä siihen, et mihin ne vaikuttaa.
Tääkin on nimittäin tärkee juttu. Jos vaikka kiskot ylätaljaa rinnan päälle, ni tosiasiassa sillä reenataan fileitä :) siis selässä tai oikeestaan kupeilla olevia selkälihaksia. Tai mulla siis paikkoja, tääkin on muutes sellanen homma et bodareilla tulee lihakset kipeeks, mulla vaan paikat. No joo, mut siis siihen ylätaljaan. On tärkeetä se, että ku jotain niitä laitteita käyttää, ni tietää mitä ja miten tekee sen liikkeen, et se on tehokasta. Sitä voi vuosikausia rampata rakko varpaassa salilla, eikä saa siitä mitään hyötyä irti, eikä siinä mitään, jos ei tekemisen oo tarkoituskaan olla tuloshakuista. Mut mä pyrin ottamaan kaiken hyödyn irti mun salikäynneistä.
Yks homma muutes, mikä vaatii asennemuutoksen tässä hommassa, on alkulämmittely. Mulla ohjelmaan kuuluu 10 minuutin alkulämmöt crosstrainerilla. Se on sellanen vekotin, mihin mennään seisomaan, jaloille on siinä omat paikat, ja sit siinä tököttää sellaset sauvat käsille. Sit pitää alkaa veuhtomaan käsiä ees taas ja jalkoja kans. Sit siinä voi laittaa leveleitä isommalle, niin että siitä veuhtomisesta tulee raskaampaa. Ens alkuun mä vähän kattelin ympärilleni, et nauraaks muut mulle, mut ei ne naura, ne veuhtoo itekki niillä vehkeillä. Mun mielestä se on naurettavan näköstä, mut onneks sitä ei nää ku ne, jotka käy siellä salilla, ja ne tekee sitä itekki. On siellä sellasia soutuvehkeitä ja juoksumattoja ja sit viel sellasia vehkeitä, ettemmä ees tiiä mitä niillä tehään, mut mä en oo saanu niihin vielä koulutusta, ni en mee kyllä omin päin kokeilee.
Alkulämmöt otetaan sen takia, et keho herää reenejä varten ja se sit ottaa paremmin reenin vastaan. Eikä paikat hajoo niin helposti, ku ei kylmiltään ala reuhtomaan.
Aerobinen harjoitus taas sit tarkottaa sellasta reeniä, jossa ei nostella painoja. Se on esimerkiksi juoksua, kävelyä, luistelua, hiihtoa, pyöräilyä tai jotain vastaavaa liikuntaa. Mulla tällä hetkellä aerobinen harjottelu sujuu jääkiekon merkeissä, mut raineri jo varotteli, että ku lätkävuorot loppuu kuukauden päästä, otetaan siihen tilalle sit rasvanpolttolenkit.
Kuulostaa pahalta. Se nimittäin menee niin, että aamulla vetästään lasillinen vettä ja sit lähetään juoksemaan. Ei mihinkään matolle, vaan tonne tien varteen. Siinä kuulemma läskit saa kyytiä. Saahan ne kyl nytkin, oikeen laatukyytiä mersulla, mut mä oon jo kyllästyny niihin, ni saavat minusta nähen mennä jollain muulla kyydillä.
Kävin muutes aamulla vaa'alla, viikossa 0,6 kg alaspäin. Sikahidasta hommaa.
Tavoite oli puol kiloo/viikko, eli tavoitteessa ollaan, silti tuntuu, et liian hitaasti tää homma etenee.
Näillä aatoksilla lähen jäälle käkkimään pilkkireiän ääreen, vaikken ikinä oo pilkkimällä saanu kaloja. Pilkkiminen on muutes sellanen harrastus, jota mä en harrasta. Työn puolesta mä sinne meen. Ja hauskanpidon takia. Tuu säkin.
Hauskaa päivää!
Siis kun on neljä sarjaa ja viistoista toistoa, ni vaikka jälkaprässi menee näin:
40 kg lämmittely, 20 toistoa
80 kg lämmittely, 10 toistoa
160 kg sarjapainot 15 toistoa, ja jos jaksan, ni seuraavakin sarja samoilla painoilla, mut jos tuntuu, ettei mee, ni sit
150 kg sarjapainot, 15 toistoa, ja taas sama homma, jos menee, ni samoilla painoilla ja jos ei, ni painoja pienemmäks, pääasia on, et sarja vedetään loppuun asti.
Se laiskuus tulee siinä, ku ei oo raineri vieressä, ni nuppiin hiipii kuin varkain ajatus, ettei seuraava sarja välttis mee tappiin asti, joten pudotetaan painoja suosiolla. Jos siinä taas ois raineri vieressä, ni se käskis vaan vetää samoilla painoilla ja psyykkais agree, en nyt sano miten mut kuitenkin. Se toimii. Ja taas reeni menee paremmin perille.
Mä ainaki oon kokenu ihan älyttömän hyvänä ton rainerin mukanaolon.
Sit toinen etu siinä on sellanen, et se koko sali on täynnä mitä ihmeellisempiä hilavitkuttimia, johon ihmiset vääntäytyy kummallisiin asentoihin ja sit yleensä tehdään edestakas tai ylösalas tai sivulleeteen tai muita vastaavia liikkeitä. Useimmat niistä koneista on sellasia, etten mä ees tiiä mitä niillä tehdään. Enkä siihen, et mihin ne vaikuttaa.
Tääkin on nimittäin tärkee juttu. Jos vaikka kiskot ylätaljaa rinnan päälle, ni tosiasiassa sillä reenataan fileitä :) siis selässä tai oikeestaan kupeilla olevia selkälihaksia. Tai mulla siis paikkoja, tääkin on muutes sellanen homma et bodareilla tulee lihakset kipeeks, mulla vaan paikat. No joo, mut siis siihen ylätaljaan. On tärkeetä se, että ku jotain niitä laitteita käyttää, ni tietää mitä ja miten tekee sen liikkeen, et se on tehokasta. Sitä voi vuosikausia rampata rakko varpaassa salilla, eikä saa siitä mitään hyötyä irti, eikä siinä mitään, jos ei tekemisen oo tarkoituskaan olla tuloshakuista. Mut mä pyrin ottamaan kaiken hyödyn irti mun salikäynneistä.
Yks homma muutes, mikä vaatii asennemuutoksen tässä hommassa, on alkulämmittely. Mulla ohjelmaan kuuluu 10 minuutin alkulämmöt crosstrainerilla. Se on sellanen vekotin, mihin mennään seisomaan, jaloille on siinä omat paikat, ja sit siinä tököttää sellaset sauvat käsille. Sit pitää alkaa veuhtomaan käsiä ees taas ja jalkoja kans. Sit siinä voi laittaa leveleitä isommalle, niin että siitä veuhtomisesta tulee raskaampaa. Ens alkuun mä vähän kattelin ympärilleni, et nauraaks muut mulle, mut ei ne naura, ne veuhtoo itekki niillä vehkeillä. Mun mielestä se on naurettavan näköstä, mut onneks sitä ei nää ku ne, jotka käy siellä salilla, ja ne tekee sitä itekki. On siellä sellasia soutuvehkeitä ja juoksumattoja ja sit viel sellasia vehkeitä, ettemmä ees tiiä mitä niillä tehään, mut mä en oo saanu niihin vielä koulutusta, ni en mee kyllä omin päin kokeilee.
Alkulämmöt otetaan sen takia, et keho herää reenejä varten ja se sit ottaa paremmin reenin vastaan. Eikä paikat hajoo niin helposti, ku ei kylmiltään ala reuhtomaan.
Aerobinen harjoitus taas sit tarkottaa sellasta reeniä, jossa ei nostella painoja. Se on esimerkiksi juoksua, kävelyä, luistelua, hiihtoa, pyöräilyä tai jotain vastaavaa liikuntaa. Mulla tällä hetkellä aerobinen harjottelu sujuu jääkiekon merkeissä, mut raineri jo varotteli, että ku lätkävuorot loppuu kuukauden päästä, otetaan siihen tilalle sit rasvanpolttolenkit.
Kuulostaa pahalta. Se nimittäin menee niin, että aamulla vetästään lasillinen vettä ja sit lähetään juoksemaan. Ei mihinkään matolle, vaan tonne tien varteen. Siinä kuulemma läskit saa kyytiä. Saahan ne kyl nytkin, oikeen laatukyytiä mersulla, mut mä oon jo kyllästyny niihin, ni saavat minusta nähen mennä jollain muulla kyydillä.
Kävin muutes aamulla vaa'alla, viikossa 0,6 kg alaspäin. Sikahidasta hommaa.
Tavoite oli puol kiloo/viikko, eli tavoitteessa ollaan, silti tuntuu, et liian hitaasti tää homma etenee.
Näillä aatoksilla lähen jäälle käkkimään pilkkireiän ääreen, vaikken ikinä oo pilkkimällä saanu kaloja. Pilkkiminen on muutes sellanen harrastus, jota mä en harrasta. Työn puolesta mä sinne meen. Ja hauskanpidon takia. Tuu säkin.
Hauskaa päivää!
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Onnea onnellisuuden päivänä
Ei ollu tarkotus tänään kirjottaa, mut satuin radiosta kuulemaan tän päivän teeman, ni en malttanu olla muutamaa riviä raapustamatta.
Tänään on kuulemma YK:n onnellisuuspäivä. Mä oon tän lyhyen maallisen vaellukseni aikana jonkin verran pyöriny tän teeman ympärillä. Mitä se onni oikeen on? Ja miten ihmeessä se liittyy fitness-hommiin?
Ihan keskeisesti. Ainakin mulla.
Homma nimittäin menee niin, että onni on ihan pienissä jutuissa. Voi se olla tosi isoissakin, mut yleensä ei. Tänään mä tajuan sen, et se on pitkälti musta ittestä kiinni, oonks mä onnellinen vai en.
Varmaan siihen liittyy myös sellanen, et tekee sellasia asioita, mitkä ittestä tuntuu hyvältä. Jos sitä tykkää laiskotella ja saa siitä hyvää mieltä, ni sit tekee sitä.
Mulla onnellisuus tässä asiassa on sitä, että aikani kun oon laiminlyönyt itseäni, päästänyt itteni tähän kuntoon, roskaruoalla, suklaalla ja kokiksella, ni onni on lähteä salille, syödä terveellisemmin, tehdä just sitä, mitä ite haluu, piittaamatta vähääkään muiden mielipiteistä.
Aika monet ihmiset käyttävät koko elämänsä siihen, että yrittää elää omaa elämää siten, miten ne kuvittelee muiden haluavan elettävän. Aika monimutkasesti selitetty. Mut silti. Pointti on siinä, et perusasiat on kunnossa.
Ei toimi itteensä vastaan. Sitäki on kokeiltu, ei kannata.
On rehellinen. Vaikeeta, mut palkitsevaa.
Elää päivä kerrallaan, tää ei oo pelkkä klisee, vaan toimii oikeesti. Eli tänään mä uskallan olla onnellinen. Sitä se on, uskaltamista. Helposti mieleen hiipii ajatus, et älä kuule jätkä yhtään ala hillumaan, kohta se kuule karahtaa kiville tämäkin touhu. Tällanen ajatus estää onnellisuuden. Entä sit vaikka karahtaakin. Jos just nyt on onnellista, ni anna olla, ja nauti siitä. Eli uskalla olla onnellinen.
Sehän menee niin, että eilinen on jo mennyt, sitä on turha murehtia, ja huomisesta ei oo mitään hajua, sen takia tää on se päivä, millon pitää elää. Just tätä päivää.
Mulle onni on just nyt muun muassa mun fitness-projekti.
Mä saan tyydytystä siitä, että mä pitkän jahkailun jälkeen oon ottanu itteeni niskasta kiinni, ja teen jotain. Ja mä tiiän et tää toimii. Tottakai se toimii, ittestähän se on kiinni.
Jos kuulostaa tutulta, ni kokeile, ei se paljoa maksa, ja siitä voi löytää pienen ripauksen onnea.
Onni on olla fitness!
Tänään on kuulemma YK:n onnellisuuspäivä. Mä oon tän lyhyen maallisen vaellukseni aikana jonkin verran pyöriny tän teeman ympärillä. Mitä se onni oikeen on? Ja miten ihmeessä se liittyy fitness-hommiin?
Ihan keskeisesti. Ainakin mulla.
Homma nimittäin menee niin, että onni on ihan pienissä jutuissa. Voi se olla tosi isoissakin, mut yleensä ei. Tänään mä tajuan sen, et se on pitkälti musta ittestä kiinni, oonks mä onnellinen vai en.
Varmaan siihen liittyy myös sellanen, et tekee sellasia asioita, mitkä ittestä tuntuu hyvältä. Jos sitä tykkää laiskotella ja saa siitä hyvää mieltä, ni sit tekee sitä.
Mulla onnellisuus tässä asiassa on sitä, että aikani kun oon laiminlyönyt itseäni, päästänyt itteni tähän kuntoon, roskaruoalla, suklaalla ja kokiksella, ni onni on lähteä salille, syödä terveellisemmin, tehdä just sitä, mitä ite haluu, piittaamatta vähääkään muiden mielipiteistä.
Aika monet ihmiset käyttävät koko elämänsä siihen, että yrittää elää omaa elämää siten, miten ne kuvittelee muiden haluavan elettävän. Aika monimutkasesti selitetty. Mut silti. Pointti on siinä, et perusasiat on kunnossa.
Ei toimi itteensä vastaan. Sitäki on kokeiltu, ei kannata.
On rehellinen. Vaikeeta, mut palkitsevaa.
Elää päivä kerrallaan, tää ei oo pelkkä klisee, vaan toimii oikeesti. Eli tänään mä uskallan olla onnellinen. Sitä se on, uskaltamista. Helposti mieleen hiipii ajatus, et älä kuule jätkä yhtään ala hillumaan, kohta se kuule karahtaa kiville tämäkin touhu. Tällanen ajatus estää onnellisuuden. Entä sit vaikka karahtaakin. Jos just nyt on onnellista, ni anna olla, ja nauti siitä. Eli uskalla olla onnellinen.
Sehän menee niin, että eilinen on jo mennyt, sitä on turha murehtia, ja huomisesta ei oo mitään hajua, sen takia tää on se päivä, millon pitää elää. Just tätä päivää.
Mulle onni on just nyt muun muassa mun fitness-projekti.
Mä saan tyydytystä siitä, että mä pitkän jahkailun jälkeen oon ottanu itteeni niskasta kiinni, ja teen jotain. Ja mä tiiän et tää toimii. Tottakai se toimii, ittestähän se on kiinni.
Jos kuulostaa tutulta, ni kokeile, ei se paljoa maksa, ja siitä voi löytää pienen ripauksen onnea.
Onni on olla fitness!
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Termit tutuksi
Jokaisessa lajissa tai harrastuksessa on oma sanastonsa, joka vaatii opettelua.
Täähän on tuttu tilanne, jos joudut keskusteluun, jossa kaksi alan harrastajaa keskustelee keskenään lajista, jota et ite harrasta. Sitä on pihalla ku lumiukko, paitsi kesällä, ku ei oo lunta, mut sillon voi olla kuutamolla, niinku kyllä talvellakin.
Tää sanasto on tärkeä sen takia, että silloin kaikki lajissa mukana olevat tietää mistä puhutaan.
Otetaanpa esimerkiksi purjehdus. Jokainen gasti tietää, mitä tarkottaa ku pitää löysätä ison jalusta. Ja näin se pitää ollakin, ei tarvii erikseen alkaa monin sanoin selittämään päivän selvää asiaa. Tämäkään ei onnistuis, jos ei tuntis termistöä.
Tai vaikka golfissa kaveri, joka ei kyllä oo oikeessa, sanoo, että sun stanssi osottaa mettään, no niin sen pitääkin ku mä haen fadea tohon siivuun. Valitettavan usein se on slaissiksi taittunu.
Tai vaikka lintuharrastuksessa, ku staijjataan tyhjää merta, ja kaveri huutaa kitarisat paistaen et rarigavia plusmiikassa, joka muutes tarkottaa, et harvinainen kuikka, esim jääsellainen on menossa suoraan yläpuolelta yli. Ni eipä tarvii arpoa nuotteja, jos tuntee termistön.
No joo, mut mä oon oppinu uusia termejä tossa saliharrastuksessa.
Kaikista tuskallisin sana mitä oon oppinu, on pakkotoisto.
PAKKOTOISTO.
Rainerin kanssa käytiin lauantaina salilla, ja sillon tän sanan syvin olemus aukes mulle. Se tarkottaa sitä, että sarja, joka siis on tietty määrä toistoja, tässä tapauksessa penkistä nostoja 15, suoritetaan loppuun vaikka väkisin niin, että raineri auttaa just sen verran, että saa suorituksen tehtyä.
Tämä on erittäin tuskallista ja inhottavaa hommaa. Etenkin jos toistoja on paljon tekemättä. Vaikka ees puolet.
Väkisinkin tulee kaltoinkohtelullisia ajatuksia raineria kohtaan, mutta kokoero tässä tapauksessa rainerin eduksi jättää tilanteen ennalleen, eikä mitään välienselvittelyä synny.
Uuden syntyminen on yleensä aina enemmän tai vähemmän tuskallinen kokemus. Tosin mä en tiiä, mitä uutta tästä syntyi, mut toivottavasti ainakin rasvaa paloi.
Mä oon muutes jo huomannu, et housujen ylin nappi menee helposti kiinni.
Niin nättii hei.
Sit on sellanen ku viparit.
Sillä tarkotetaan vipunostoja. Eli mun tapauksessa penkille istumaan, selkä tukevasti selkänojaan kiinni ja sopivat painot kouraan. Sit aletaan nostelee niitä puntteja kohtisuoraan sivuille niin, että käsivarret nousee vaakatasoon asti. Jos tän liikkeen tekee vuorotellen tai seisten,
Pääsee luistamaan kroppaa heiluttelemalla, mut jos tän tekee istualteen ja molempia käsiä yhtäaikaa nostaen, menee reeni perille.
Mitäs se sit tarkottaa, et menee reeni perille?
No se tarkottaa sitä, että reenistä seuraavana ja varsinkin sitä seuraavana päivänä koko kroppa on sen tuntunen, että se ois jääny auton alle. Eli tosi kipee. Muutokset tapahtuu levossa, ja ku tuntuu, ni tietää, et on reeni menny perille.
Reiden on eritoten sellanen paikka, et reeni menee helposti perille. Portaissa liikkuminen, varsinkin alaspäin meneminen voi näyttää ihme kekkuloinnilta. Mut ei se sitä oo. Se on vaan reenin jälkeistä hyvää oloa, näin ainakin pitempään reenanneet väittää.
Mä vielä oottelen, et se alkaa tuntua hyvälle. Tähän asti mua on motivoinut ainoastaan edistyminen omassa projektissa, mut eihän siitä aittaa ois, vaikka siitä oppis tykkäämään. Siis vähän samalla tavalla ku vaikka oliiveista. Jotka ensteks maistuu tosi pahalle, mut sitten jonkun päänsisäisen ihmeoikun johdosta päättä opetella syömään niitä, ja ku jonkin aikaa on niitä mutustellut, ni huomaaki, et ne on tosi hyvejä.
Tosin nyt mun ruokavalioon ei oliivit sisälly muuten ku sillain, että mä paistan kanat oliiviöljyssä, se on muutes hyvää. Kandee koklaa.
Viikot vierii tositosi äkkiä, koht on taas Lauantai ja sillon mä taas meen vaa'alle. Nyt jo vähän jänskättää.
Jännää päivää kuomat!
Täähän on tuttu tilanne, jos joudut keskusteluun, jossa kaksi alan harrastajaa keskustelee keskenään lajista, jota et ite harrasta. Sitä on pihalla ku lumiukko, paitsi kesällä, ku ei oo lunta, mut sillon voi olla kuutamolla, niinku kyllä talvellakin.
Tää sanasto on tärkeä sen takia, että silloin kaikki lajissa mukana olevat tietää mistä puhutaan.
Otetaanpa esimerkiksi purjehdus. Jokainen gasti tietää, mitä tarkottaa ku pitää löysätä ison jalusta. Ja näin se pitää ollakin, ei tarvii erikseen alkaa monin sanoin selittämään päivän selvää asiaa. Tämäkään ei onnistuis, jos ei tuntis termistöä.
Tai vaikka golfissa kaveri, joka ei kyllä oo oikeessa, sanoo, että sun stanssi osottaa mettään, no niin sen pitääkin ku mä haen fadea tohon siivuun. Valitettavan usein se on slaissiksi taittunu.
Tai vaikka lintuharrastuksessa, ku staijjataan tyhjää merta, ja kaveri huutaa kitarisat paistaen et rarigavia plusmiikassa, joka muutes tarkottaa, et harvinainen kuikka, esim jääsellainen on menossa suoraan yläpuolelta yli. Ni eipä tarvii arpoa nuotteja, jos tuntee termistön.
No joo, mut mä oon oppinu uusia termejä tossa saliharrastuksessa.
Kaikista tuskallisin sana mitä oon oppinu, on pakkotoisto.
PAKKOTOISTO.
Rainerin kanssa käytiin lauantaina salilla, ja sillon tän sanan syvin olemus aukes mulle. Se tarkottaa sitä, että sarja, joka siis on tietty määrä toistoja, tässä tapauksessa penkistä nostoja 15, suoritetaan loppuun vaikka väkisin niin, että raineri auttaa just sen verran, että saa suorituksen tehtyä.
Tämä on erittäin tuskallista ja inhottavaa hommaa. Etenkin jos toistoja on paljon tekemättä. Vaikka ees puolet.
Väkisinkin tulee kaltoinkohtelullisia ajatuksia raineria kohtaan, mutta kokoero tässä tapauksessa rainerin eduksi jättää tilanteen ennalleen, eikä mitään välienselvittelyä synny.
Uuden syntyminen on yleensä aina enemmän tai vähemmän tuskallinen kokemus. Tosin mä en tiiä, mitä uutta tästä syntyi, mut toivottavasti ainakin rasvaa paloi.
Mä oon muutes jo huomannu, et housujen ylin nappi menee helposti kiinni.
Niin nättii hei.
Sit on sellanen ku viparit.
Sillä tarkotetaan vipunostoja. Eli mun tapauksessa penkille istumaan, selkä tukevasti selkänojaan kiinni ja sopivat painot kouraan. Sit aletaan nostelee niitä puntteja kohtisuoraan sivuille niin, että käsivarret nousee vaakatasoon asti. Jos tän liikkeen tekee vuorotellen tai seisten,
Pääsee luistamaan kroppaa heiluttelemalla, mut jos tän tekee istualteen ja molempia käsiä yhtäaikaa nostaen, menee reeni perille.
Mitäs se sit tarkottaa, et menee reeni perille?
No se tarkottaa sitä, että reenistä seuraavana ja varsinkin sitä seuraavana päivänä koko kroppa on sen tuntunen, että se ois jääny auton alle. Eli tosi kipee. Muutokset tapahtuu levossa, ja ku tuntuu, ni tietää, et on reeni menny perille.
Reiden on eritoten sellanen paikka, et reeni menee helposti perille. Portaissa liikkuminen, varsinkin alaspäin meneminen voi näyttää ihme kekkuloinnilta. Mut ei se sitä oo. Se on vaan reenin jälkeistä hyvää oloa, näin ainakin pitempään reenanneet väittää.
Mä vielä oottelen, et se alkaa tuntua hyvälle. Tähän asti mua on motivoinut ainoastaan edistyminen omassa projektissa, mut eihän siitä aittaa ois, vaikka siitä oppis tykkäämään. Siis vähän samalla tavalla ku vaikka oliiveista. Jotka ensteks maistuu tosi pahalle, mut sitten jonkun päänsisäisen ihmeoikun johdosta päättä opetella syömään niitä, ja ku jonkin aikaa on niitä mutustellut, ni huomaaki, et ne on tosi hyvejä.
Tosin nyt mun ruokavalioon ei oliivit sisälly muuten ku sillain, että mä paistan kanat oliiviöljyssä, se on muutes hyvää. Kandee koklaa.
Viikot vierii tositosi äkkiä, koht on taas Lauantai ja sillon mä taas meen vaa'alle. Nyt jo vähän jänskättää.
Jännää päivää kuomat!
Ennakkoluulot karisee
Ennen projektin aloitusta mulla oli selkee kuva salitouhusta.
Se oli sellanen, että jäätävät köntit pumppaa hauista sikaisoilla painoilla peilin edessä.
Ja et jos sinne joku kynäniska erehtyy paikalle, saa se hyisiä ja vaarallisia katseita osakseen.
Nyt kun toista viikkoa oon salilla käyny, niin totuus onkin ollu ihan toisenlainen.
Isoja könttejä siellä ei juuri olekaan. Ikäjakauma on noin 15-70 vuotta, ja aika monet näyttää ihan tavallisilta ihmisiltä. Lisäks kukaan ei ainakaan tähän mennessä oo kiinnittäny mitään huomioo mun tekemisiin. Vaikka penasta nousee vaan 40 kg, ni se ei purista henkisellä tasolla tippaakaan. Lisäks ku omaa suoritusta tekee, ei siinä kerkeä kiinnittämään mitään huomioo muihin. Kaikki energia menee omaan suoritukseen.
Toista se on sit esim mun reenikaveri Upilla, se sattuu vaan olemaan sellanen, et muitten reeni enemmän ja vähemmän menee sekasin ku se tulee paikalle.
Mut silti mä keskityn omaan tekemiseen, ja tähän mennessä oon ollu tosi tyytyväinen tähän päätökseeni.
Yks merkittävä muutos, minkä oon huomannu, on toi oma energiataso.
Mun päikkärikierre on loppunut.
Eilenkin alko päivällä silmää luppasemaan, ja oikaisin sängylle. Viis minuuttia siinä, ja uni ei tullut.
Jess, illalla kympin aikaan uni tuli joutuin, ja aamulla puol seiska tikkana pystyssä, vaikkei kello ees ollu vielä soinut.
Tää on kyllä huippuhyvä muutos.
Aiemmin nukuin päikkärit melkeen joka päivä, ja sit nukkumaan yhen kahen aikaan, aamulla väsyneenä ylös ja töitten jälkeen päikkäreille.
Toistaseks mun projekti on osottaitunut pelkästään positiivisessa valossa, joten jos mietit elämäntapojen muutosta, niin suosittelen lämpimästi.
Tänään on hyvä päivä aloittaa.
Se oli sellanen, että jäätävät köntit pumppaa hauista sikaisoilla painoilla peilin edessä.
Ja et jos sinne joku kynäniska erehtyy paikalle, saa se hyisiä ja vaarallisia katseita osakseen.
Nyt kun toista viikkoa oon salilla käyny, niin totuus onkin ollu ihan toisenlainen.
Isoja könttejä siellä ei juuri olekaan. Ikäjakauma on noin 15-70 vuotta, ja aika monet näyttää ihan tavallisilta ihmisiltä. Lisäks kukaan ei ainakaan tähän mennessä oo kiinnittäny mitään huomioo mun tekemisiin. Vaikka penasta nousee vaan 40 kg, ni se ei purista henkisellä tasolla tippaakaan. Lisäks ku omaa suoritusta tekee, ei siinä kerkeä kiinnittämään mitään huomioo muihin. Kaikki energia menee omaan suoritukseen.
Toista se on sit esim mun reenikaveri Upilla, se sattuu vaan olemaan sellanen, et muitten reeni enemmän ja vähemmän menee sekasin ku se tulee paikalle.
Mut silti mä keskityn omaan tekemiseen, ja tähän mennessä oon ollu tosi tyytyväinen tähän päätökseeni.
Yks merkittävä muutos, minkä oon huomannu, on toi oma energiataso.
Mun päikkärikierre on loppunut.
Eilenkin alko päivällä silmää luppasemaan, ja oikaisin sängylle. Viis minuuttia siinä, ja uni ei tullut.
Jess, illalla kympin aikaan uni tuli joutuin, ja aamulla puol seiska tikkana pystyssä, vaikkei kello ees ollu vielä soinut.
Tää on kyllä huippuhyvä muutos.
Aiemmin nukuin päikkärit melkeen joka päivä, ja sit nukkumaan yhen kahen aikaan, aamulla väsyneenä ylös ja töitten jälkeen päikkäreille.
Toistaseks mun projekti on osottaitunut pelkästään positiivisessa valossa, joten jos mietit elämäntapojen muutosta, niin suosittelen lämpimästi.
Tänään on hyvä päivä aloittaa.
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Ensimmäinen punnitus
Tänään on sit eka punnitus.
Tulee vähän sama fiilis, ku esikoisen kanssa neuvolassa, kun punnituksessa päivitellään, "oooi, oonko se kasvanut, voi kun sen on kasvanut, ihanaa" paitsi että tässä tapauksessa mä mielessäni päivittelen, et "onko se paino pudonnut, no vooi, onhan se pudonnut.
Tavoite oli siis saada 1/2 kg/viikko painoa alaspäin.
Nyt on vasta ensimmäinen vaa'alla käynti sitten aloituksen.
Alkupaino, siis se, jolloin päätös tästä projektista syntyi, mitattiin 1.3.2013 aamupainona ennen aamupalaa.
Vaaka näytti silloin 91,4 kg.
Tänään, 16 päivää tuon päivän jälkeen puntari näyttää aamupainoa 87,8 kg
En oikeen tiennyt, miten tähän pitäisi suhtautua. Jotenkin olin mielessäni ajatellut, että se olisi ollut vähemmän. Ruokavalio on ollut niin tiukka, oon reenannu tosissani, mieli on selvästi tehnyt tepposiaan mulle.
Miksi pitää sit vaa'alla käydä?
Mä käyn sen takia, että ite ei kehitystä huomaa juuri mitenkään, ja projektityöntekijänä tarvitsen tavoitteen, ja selkeät mittarit, joilla mitata onnistumista.
Tämä kuitenkin antaa lisää virtaa hankkeeseen. Nyt on vasta viikko takana, ja tuloksia syntyy.
Seuraava punnitus on viikon päästä, todennäköisesti silloin tuo pudotus on todennäkööisesti paljon vähäisempi, näin mä ainakin ite siihen asennoidun.
Tänään on muutes taas reenit rainerin kanssa. Se lupas antaa mulle kunnon selkäsaunan salilla.
Katotaan kuin äijän käy!
Tulee vähän sama fiilis, ku esikoisen kanssa neuvolassa, kun punnituksessa päivitellään, "oooi, oonko se kasvanut, voi kun sen on kasvanut, ihanaa" paitsi että tässä tapauksessa mä mielessäni päivittelen, et "onko se paino pudonnut, no vooi, onhan se pudonnut.
Tavoite oli siis saada 1/2 kg/viikko painoa alaspäin.
Nyt on vasta ensimmäinen vaa'alla käynti sitten aloituksen.
Alkupaino, siis se, jolloin päätös tästä projektista syntyi, mitattiin 1.3.2013 aamupainona ennen aamupalaa.
Vaaka näytti silloin 91,4 kg.
Tänään, 16 päivää tuon päivän jälkeen puntari näyttää aamupainoa 87,8 kg
En oikeen tiennyt, miten tähän pitäisi suhtautua. Jotenkin olin mielessäni ajatellut, että se olisi ollut vähemmän. Ruokavalio on ollut niin tiukka, oon reenannu tosissani, mieli on selvästi tehnyt tepposiaan mulle.
Miksi pitää sit vaa'alla käydä?
Mä käyn sen takia, että ite ei kehitystä huomaa juuri mitenkään, ja projektityöntekijänä tarvitsen tavoitteen, ja selkeät mittarit, joilla mitata onnistumista.
Tämä kuitenkin antaa lisää virtaa hankkeeseen. Nyt on vasta viikko takana, ja tuloksia syntyy.
Seuraava punnitus on viikon päästä, todennäköisesti silloin tuo pudotus on todennäkööisesti paljon vähäisempi, näin mä ainakin ite siihen asennoidun.
Tänään on muutes taas reenit rainerin kanssa. Se lupas antaa mulle kunnon selkäsaunan salilla.
Katotaan kuin äijän käy!
torstai 14. maaliskuuta 2013
Nuttu nurin.
Toisinaan mä ihmettelen politiikassa sellasta, että toimittaja-setä tai täti kysyy joltain politiikan napamieheltä tai naiselta, että "sanoit vuoden 2002 puolueen syyskouksella plaa plaa plaa.. Ja nyt oot eri mieltä" So what?
Tai että miten sä nyt voit olla erimieltä jostain asiasta, mistä sun mielipide on ollut aiemmin päinvastainen.
Aatellaanpa sellasta hypoteettista tilannetta, jossa ihminen on mainosmiesten uhrina alkanut käyttää kevytlevitettä leivän päällä terveydellisistä syistä, siis niin, että se on kuvitellut levitteen olevan terveellistä. Lisäksi tämä sama kuviteltu henkilö omaa julistajan lahjoja, joita hän on lahjakkaasti käyttänyt lähiympäristössään kevytlevitteen ilosanoman julistamiseen.
Sit kävis niin onnellisesti, et tää kaveri saisikin tietoa kevytlevitteen haitallisuudesta ja samalla sais tietoa voin käytön terveyttä edistävistä vaikutuksista ja päättäiskin vaihtaa kantaa. Eli vaihtaa levitteet voihin. Tänmöistä järkiliikkua kutsutaan nyky-yhteiskunnassa takin kääntämiseksi.
Mun ehkä nopein takin kääntö tapahtui punttisalin ja ruokavalion suhteen. Kuukausi taaksepäin oisin antanut jyrkkiäkin lausuntoja kysyttäessä julkisuuteen. Nyt on tilanne toinen, ja hyvä niin.
Antakaa hyvät ihmiset itsellenne mahdollisuus takin kääntämiseen, avoin mieli avaa uusia mahdollisuuksia, ja ilman kokeilua ei voi tietää.
Näillä mietteillä lähdetään istumaan palaveria kokoustiloihin, vaikka ihmisen tällaisella kelillä pitäis olla ulkona.
Aurinkoa ja energiaa arvoisat ihmiset ja heidän daaminsa, vai miten se Tamminen tän sanoi.
Tai että miten sä nyt voit olla erimieltä jostain asiasta, mistä sun mielipide on ollut aiemmin päinvastainen.
Aatellaanpa sellasta hypoteettista tilannetta, jossa ihminen on mainosmiesten uhrina alkanut käyttää kevytlevitettä leivän päällä terveydellisistä syistä, siis niin, että se on kuvitellut levitteen olevan terveellistä. Lisäksi tämä sama kuviteltu henkilö omaa julistajan lahjoja, joita hän on lahjakkaasti käyttänyt lähiympäristössään kevytlevitteen ilosanoman julistamiseen.
Sit kävis niin onnellisesti, et tää kaveri saisikin tietoa kevytlevitteen haitallisuudesta ja samalla sais tietoa voin käytön terveyttä edistävistä vaikutuksista ja päättäiskin vaihtaa kantaa. Eli vaihtaa levitteet voihin. Tänmöistä järkiliikkua kutsutaan nyky-yhteiskunnassa takin kääntämiseksi.
Mun ehkä nopein takin kääntö tapahtui punttisalin ja ruokavalion suhteen. Kuukausi taaksepäin oisin antanut jyrkkiäkin lausuntoja kysyttäessä julkisuuteen. Nyt on tilanne toinen, ja hyvä niin.
Antakaa hyvät ihmiset itsellenne mahdollisuus takin kääntämiseen, avoin mieli avaa uusia mahdollisuuksia, ja ilman kokeilua ei voi tietää.
Näillä mietteillä lähdetään istumaan palaveria kokoustiloihin, vaikka ihmisen tällaisella kelillä pitäis olla ulkona.
Aurinkoa ja energiaa arvoisat ihmiset ja heidän daaminsa, vai miten se Tamminen tän sanoi.
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Eväshaasteita
Kuuloaistia hivelevä kitaran näppäily saa huojuvat palmut katoamaan, turkoosi meri ja valkoinen hiekka vaihtuvat maaliskuun pimeään aamuun klo 4.55.
Tokkurassa kompuroin keittiöön, jossa ensimmäiseksi aamupuuro mikroon.
Vaatii tosissaan totuttelua, että mikropuuro putoaa ilman sokeria. Lisään joukkoon mansikoita, kyytipojaksi 2 dl kevytmaitoa ja purkki maitorahkaa. Tällä pitäisi seuraavat kolme tuntia kitkutella.
Ajelen aamu-unista Etelä-Suomea Hki-Vantaan kentälle tarkoituksena hurauttaa putkella Ouluun.
Eilisiltainen kyöpelivuoro jäähallilla painaa jäsenissä, yöunta takana runsaat 4 tuntia. Saattaa olla, että paluumatkalla uni sieppaa ja saan ylimääräisen reissun Bora boralle, edellinen jäi pahasti kesken.
Harkkapelissä, kuten eilen, ei tavan kiekko-Kalle laske pisteitä toisin kun minä, joka ryppyotsaisesti kypärä kallellaan painan niska limassa voimia säästämättä päästä päähän (tosin takaisin ei enää jaksa) pisteiden perässä. Eilen tehot 1+2, toinen syöttöpiste läpiajosta, vaikka mä oon kynäniska, ei silti toi kynäily kuulu mun vahvuuksiin lätkässä. Yritin rystyltä ohittaa veskan, mutta kiekko karkas lavasta, siis oikeestaan kävi samoin, ku Granlundille Ruotsia vastaan rankkareissa. Onneks takaa toiseen aaltoon tullut Heikki pisti kiekon varmasti reppuun. Mut anyway,Tammisen sanoin, back to business.
Päivän plääni on seuraava.
7.00 lähtö
8.05 Oulussa.
9.00 palaveri Raahesa.
12.00 palaveri Oulusa
15.30 lähtö
16.30 Hesassa
18.00 rinki
21.00 salille
24.00 nukkumaan
Haaste tulee ton syömisen kanssa.
Mun ruokavälit pitää olla 2-3 tuntia.
Viideltä on aamupuurot syöty, ni eka välipala pitäs mutustella kaheksalta.
Se on muutes rahkaa ja purkki ananasta.
No sen saa helposti kaupasta.
Seuraava setti ois sit yhdentoista kieppeillä. 150g kanaa, tai lihaa. Lisäks puolikas tuorekurkku ja pari desiä kevytmaitoa. Tästä satsista jäi riisi pois, kun väen vängällä pitäydyin kevytmaidossa.
Jos ois tän tehny eilen valmiiks, ni nou hätä, mut ku ei, ni täytyy soveltaa.
Seuraava välipala ois kahden aikaan.
Ruisleipä, voi, juusto, leikkele, 200g raejuustoa ka 2 dl maitoa. Tää on melkeen päivän paras setti. Maistuu hyvältä, ja kaloreitakin yli 400. Että mä sit tykkään kaloreista. Mä aiemmin harrastin kaloreita. Nyt mä oon kääntäny ajatuksen sellaseks, et syöminen on vain syömistä, ei herkuttelua. Toimii toistaseks.
Oon muutes huomannu, et sylkirauhaset toimii psykosomaattisesti. Tai mikälie sit oikee termi onkaan. Jätkät töissä, etenkin Velu, yrittää horjuttaa vankkaa päätöstäni ruokavalion suhteen kertomalla kaikista herkuista värikkäin sanakääntein. Tämä saa sylkirauhastet toimimaan, ja salaa pyyhin kuohaa suupielistäni.
Välipalan jälkeen on sit päivällinen viiden aikaan. Riisiä ja kanaa. Vaihtoehtoina pasta, peruna, jauheliha. Tämä satsi on autossa oottamassa. Onneks. Mikroon ja naamaan.
Päivällisen jälkeen ei sit ookkaan enää, kun iltapala, 3 kananmunaa. Lisäks tänään tietenkin, kun on reenipäivä, tulee palautusjuoma reenin jälkeen. Siitäkin muutes saa 330 kaloria.
Tällanen on mun ruokavalio ekan kuukauden. Asenne ainakin toistaiseksi on horjumaton. Jos tää ei toimi, ni sit mä otan Tolkkisten seriffin raineriksi.
Lisäks joka päivä pitää litkiä kaks litraa vettä. Aluks tää oli tosi kova, mut alkaa jo elimistö tottua. Mun reenikaveri Upi sanoi, kaikkeen tottuu ajan kanssa.
Aurinkoa päiväänne
T Fitness
Tokkurassa kompuroin keittiöön, jossa ensimmäiseksi aamupuuro mikroon.
Vaatii tosissaan totuttelua, että mikropuuro putoaa ilman sokeria. Lisään joukkoon mansikoita, kyytipojaksi 2 dl kevytmaitoa ja purkki maitorahkaa. Tällä pitäisi seuraavat kolme tuntia kitkutella.
Ajelen aamu-unista Etelä-Suomea Hki-Vantaan kentälle tarkoituksena hurauttaa putkella Ouluun.
Eilisiltainen kyöpelivuoro jäähallilla painaa jäsenissä, yöunta takana runsaat 4 tuntia. Saattaa olla, että paluumatkalla uni sieppaa ja saan ylimääräisen reissun Bora boralle, edellinen jäi pahasti kesken.
Harkkapelissä, kuten eilen, ei tavan kiekko-Kalle laske pisteitä toisin kun minä, joka ryppyotsaisesti kypärä kallellaan painan niska limassa voimia säästämättä päästä päähän (tosin takaisin ei enää jaksa) pisteiden perässä. Eilen tehot 1+2, toinen syöttöpiste läpiajosta, vaikka mä oon kynäniska, ei silti toi kynäily kuulu mun vahvuuksiin lätkässä. Yritin rystyltä ohittaa veskan, mutta kiekko karkas lavasta, siis oikeestaan kävi samoin, ku Granlundille Ruotsia vastaan rankkareissa. Onneks takaa toiseen aaltoon tullut Heikki pisti kiekon varmasti reppuun. Mut anyway,Tammisen sanoin, back to business.
Päivän plääni on seuraava.
7.00 lähtö
8.05 Oulussa.
9.00 palaveri Raahesa.
12.00 palaveri Oulusa
15.30 lähtö
16.30 Hesassa
18.00 rinki
21.00 salille
24.00 nukkumaan
Haaste tulee ton syömisen kanssa.
Mun ruokavälit pitää olla 2-3 tuntia.
Viideltä on aamupuurot syöty, ni eka välipala pitäs mutustella kaheksalta.
Se on muutes rahkaa ja purkki ananasta.
No sen saa helposti kaupasta.
Seuraava setti ois sit yhdentoista kieppeillä. 150g kanaa, tai lihaa. Lisäks puolikas tuorekurkku ja pari desiä kevytmaitoa. Tästä satsista jäi riisi pois, kun väen vängällä pitäydyin kevytmaidossa.
Jos ois tän tehny eilen valmiiks, ni nou hätä, mut ku ei, ni täytyy soveltaa.
Seuraava välipala ois kahden aikaan.
Ruisleipä, voi, juusto, leikkele, 200g raejuustoa ka 2 dl maitoa. Tää on melkeen päivän paras setti. Maistuu hyvältä, ja kaloreitakin yli 400. Että mä sit tykkään kaloreista. Mä aiemmin harrastin kaloreita. Nyt mä oon kääntäny ajatuksen sellaseks, et syöminen on vain syömistä, ei herkuttelua. Toimii toistaseks.
Oon muutes huomannu, et sylkirauhaset toimii psykosomaattisesti. Tai mikälie sit oikee termi onkaan. Jätkät töissä, etenkin Velu, yrittää horjuttaa vankkaa päätöstäni ruokavalion suhteen kertomalla kaikista herkuista värikkäin sanakääntein. Tämä saa sylkirauhastet toimimaan, ja salaa pyyhin kuohaa suupielistäni.
Välipalan jälkeen on sit päivällinen viiden aikaan. Riisiä ja kanaa. Vaihtoehtoina pasta, peruna, jauheliha. Tämä satsi on autossa oottamassa. Onneks. Mikroon ja naamaan.
Päivällisen jälkeen ei sit ookkaan enää, kun iltapala, 3 kananmunaa. Lisäks tänään tietenkin, kun on reenipäivä, tulee palautusjuoma reenin jälkeen. Siitäkin muutes saa 330 kaloria.
Tällanen on mun ruokavalio ekan kuukauden. Asenne ainakin toistaiseksi on horjumaton. Jos tää ei toimi, ni sit mä otan Tolkkisten seriffin raineriksi.
Lisäks joka päivä pitää litkiä kaks litraa vettä. Aluks tää oli tosi kova, mut alkaa jo elimistö tottua. Mun reenikaveri Upi sanoi, kaikkeen tottuu ajan kanssa.
Aurinkoa päiväänne
T Fitness
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Kovaa reeniä ja ohutta ruokavalioo
Torstaina vedettiin eka setti rainerin kanssa. Alkuun tehtiin lyhyt lihaskuntotesti, joka niisti pahimmat menohalut miehestä.
Reeniohjelman ensimmäinen setti on 1-jakoinen ensimmäisen kuukauden ajan, jolloin tarkoitus on ajaa kroppa sisään reenaamiseen, niin ettei heti säre paikkoja. 1-jakoisuus tarkoittaa siis sitä, että yhdessä reenissä mennään koko ruppi läpi.
Ja reenejä on 3 krt/ viikko, plus 2 krt/viikko on kiekkoa 1,5h per kerta.
Lyhyt lihaskuntotesti oli seuraavanlainen:
30 sek, maksimi määrä toistoja
1 punnerrus, meni 29
2 Kyykkyyn/ylös, meni 28
3 Vatsat ,eli istumaan nousu, meni 22
4 Leuan veto, meni 3 kpl
Seuraava lihaskuntotesti on 3 kk päästä, kun tämän projektin ensimmäinen vaihe on paketissa.
Reeniohjelma tehtiin mun tavoitteeseen tähtäävä, eli oikeestaan pelkkää rasvan polttoa.
7 ohjelmaa, 4 sarjaa, toistoja 15, tauot 45-30 sek.
reeni kestää ilman alku- ja loppulämmittelyä 45 min, ja ekoissa reeneissä syke ei montaa kertaa laskenutalle 170.
Ekat reenit käytiin rainerin kanssa läpi, raineri näytti mallia, selitti miten ja miksi, ja ei muuta kun puskemaan. Mehut lähti niin totaalisesti, että välillä oli vaikeuksia tarkentaa katsetta ja puhe sammalsi, ihan tosi! Väitän, etten oo 2000-luvulla ollut aiemmin niin piipussa, kun reenien jälkeen.
Koko kroppa tärisi, kädet ja jalat ei kantanut, ja mä jo aloin miettiä, et oisko sittenkin saarniarkku parempi, kuin tamminen.
Loppulämmittelyssä vähän helpotti, ja koko kropassa ollut pumppi alkoi hellittämään. aivan karmeeta!
Viimesen sarjan jälkeen sopertelin rainerille, et oon ihan loppu, ni se vaan tokas, et jahka saadaan sun kroppa sisään ajettua, voidaan alkaa tuuppaamaan tosissaan. Jos oisin jaksanu, oisin ollu kauhuissani.
Sit reenien loppuun käytiin läpi ruokavalio. Rainerin sanojen mukaan se on 60% koko setistä.
Pt oli vääntänyt mulle valmiin ruoka-ohjelman. Yks asia, mihin oli pakko puuttua. Siinä oli rasvaton maito. Mä sanoin, ettei se vaan putoo, vaikka mikä ois, ni ei vaan mee. Rukattiin ruokalistaa sellakseks, että kärsii kevytmaitoa juoda. Ohjelma pitää sisällään 2350 kaloria päivässä, mikä on reilut tuhat vähemmän, kuin normaalisti olen tottunut. Voitte arvata, että on ollut nälkä.
toinen haaste siinä on ruokavälit. 2-3 tunnin välein on syötävä. yhteensä 6 kertaa päivässä. Joutuu jo vähän sommittelemaan työpäivää, että saa tämän toteutumaan.
Tavoite on siis painon pudottaminen 1/2 kg/viikko 3 kk ajan rasvaa polttamalla ja ruokavaliota muuttamalla.
Raineri lupas, että 5 kg kun on pudonnu, voi käydä mättää mahan täyteen. SITÄ ODOTELLESSA!
Tosissani kuitenkin oon tän homman kanssa. jos meinaa saada tuloksia, niin pakko on jotain tehdä.
Ja kuten blogiin lidätystä kuvasta näkyy, tarttis tehrä jottain!!!
Reeniohjelman ensimmäinen setti on 1-jakoinen ensimmäisen kuukauden ajan, jolloin tarkoitus on ajaa kroppa sisään reenaamiseen, niin ettei heti säre paikkoja. 1-jakoisuus tarkoittaa siis sitä, että yhdessä reenissä mennään koko ruppi läpi.
Ja reenejä on 3 krt/ viikko, plus 2 krt/viikko on kiekkoa 1,5h per kerta.
Lyhyt lihaskuntotesti oli seuraavanlainen:
30 sek, maksimi määrä toistoja
1 punnerrus, meni 29
2 Kyykkyyn/ylös, meni 28
3 Vatsat ,eli istumaan nousu, meni 22
4 Leuan veto, meni 3 kpl
Seuraava lihaskuntotesti on 3 kk päästä, kun tämän projektin ensimmäinen vaihe on paketissa.
Reeniohjelma tehtiin mun tavoitteeseen tähtäävä, eli oikeestaan pelkkää rasvan polttoa.
7 ohjelmaa, 4 sarjaa, toistoja 15, tauot 45-30 sek.
reeni kestää ilman alku- ja loppulämmittelyä 45 min, ja ekoissa reeneissä syke ei montaa kertaa laskenutalle 170.
Ekat reenit käytiin rainerin kanssa läpi, raineri näytti mallia, selitti miten ja miksi, ja ei muuta kun puskemaan. Mehut lähti niin totaalisesti, että välillä oli vaikeuksia tarkentaa katsetta ja puhe sammalsi, ihan tosi! Väitän, etten oo 2000-luvulla ollut aiemmin niin piipussa, kun reenien jälkeen.
Koko kroppa tärisi, kädet ja jalat ei kantanut, ja mä jo aloin miettiä, et oisko sittenkin saarniarkku parempi, kuin tamminen.
Loppulämmittelyssä vähän helpotti, ja koko kropassa ollut pumppi alkoi hellittämään. aivan karmeeta!
Viimesen sarjan jälkeen sopertelin rainerille, et oon ihan loppu, ni se vaan tokas, et jahka saadaan sun kroppa sisään ajettua, voidaan alkaa tuuppaamaan tosissaan. Jos oisin jaksanu, oisin ollu kauhuissani.
Sit reenien loppuun käytiin läpi ruokavalio. Rainerin sanojen mukaan se on 60% koko setistä.
Pt oli vääntänyt mulle valmiin ruoka-ohjelman. Yks asia, mihin oli pakko puuttua. Siinä oli rasvaton maito. Mä sanoin, ettei se vaan putoo, vaikka mikä ois, ni ei vaan mee. Rukattiin ruokalistaa sellakseks, että kärsii kevytmaitoa juoda. Ohjelma pitää sisällään 2350 kaloria päivässä, mikä on reilut tuhat vähemmän, kuin normaalisti olen tottunut. Voitte arvata, että on ollut nälkä.
toinen haaste siinä on ruokavälit. 2-3 tunnin välein on syötävä. yhteensä 6 kertaa päivässä. Joutuu jo vähän sommittelemaan työpäivää, että saa tämän toteutumaan.
Tavoite on siis painon pudottaminen 1/2 kg/viikko 3 kk ajan rasvaa polttamalla ja ruokavaliota muuttamalla.
Raineri lupas, että 5 kg kun on pudonnu, voi käydä mättää mahan täyteen. SITÄ ODOTELLESSA!
Tosissani kuitenkin oon tän homman kanssa. jos meinaa saada tuloksia, niin pakko on jotain tehdä.
Ja kuten blogiin lidätystä kuvasta näkyy, tarttis tehrä jottain!!!
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Uusi harrastus!
Harrastukset, joita tällä hetkellä harrastan aktiivisesti tai kausiluontoisesti ovat:
-jääkiekko
-valokuvaus
-klassinen musiikki/pianon soitto
-golf
-purjehdus
-lintujen tarkkailu
-lumilautailu
-uimahallissa pulikointi
-moottoripyöräily
-vapaaehtoistyö
Uinumassa olevat harrastukset, joita olen harrastanut, tai harrastan harvemmin nykyään:
-shakki
-sulkapallo
-lentopallo
-lukeminen (nykyään n 1 kirja/kk)
-metsästys
-eräretkeily
-englannin kielen opiskelu
Voihan noita muitakin olla, mutta äkikseltään ei tuu nyt mieleen.
Nyt kun olen alkanut treeniharrastuksen, jonka tavoitteena on rasvanpoltto, oon pannu merkille, ettei mikään aiemmin mainituista harrastuksista oo herättänyt yhtä paljon tunteita kaveripiirissä, kuin tämä.
Jännä huomata, miten paljon ennakkoluuloja lajiin liittyy, joita itelläkin ollu iso repullinen.
Osa niistä on jo karissu, saa nähä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Viikonloppuna kerron ekasta reenistä. Jahka voimat on sen verran palautunu, että jaksan kirjottaa.
Tänään on muutes laatukiekkoa Porvoon Extreme vs Askolan Indians Porvoon jäähallissa klo 21.00 alkaen.
Mä oon menossa mukana, viime matsissa sain tehot 2+0, ottelu päättyi 4-4. Tänään taidan istua vaihdossa :)
Hellurei ja hyvät naisten päivät.
-jääkiekko
-valokuvaus
-klassinen musiikki/pianon soitto
-golf
-purjehdus
-lintujen tarkkailu
-lumilautailu
-uimahallissa pulikointi
-moottoripyöräily
-vapaaehtoistyö
Uinumassa olevat harrastukset, joita olen harrastanut, tai harrastan harvemmin nykyään:
-shakki
-sulkapallo
-lentopallo
-lukeminen (nykyään n 1 kirja/kk)
-metsästys
-eräretkeily
-englannin kielen opiskelu
Voihan noita muitakin olla, mutta äkikseltään ei tuu nyt mieleen.
Nyt kun olen alkanut treeniharrastuksen, jonka tavoitteena on rasvanpoltto, oon pannu merkille, ettei mikään aiemmin mainituista harrastuksista oo herättänyt yhtä paljon tunteita kaveripiirissä, kuin tämä.
Jännä huomata, miten paljon ennakkoluuloja lajiin liittyy, joita itelläkin ollu iso repullinen.
Osa niistä on jo karissu, saa nähä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Viikonloppuna kerron ekasta reenistä. Jahka voimat on sen verran palautunu, että jaksan kirjottaa.
Tänään on muutes laatukiekkoa Porvoon Extreme vs Askolan Indians Porvoon jäähallissa klo 21.00 alkaen.
Mä oon menossa mukana, viime matsissa sain tehot 2+0, ottelu päättyi 4-4. Tänään taidan istua vaihdossa :)
Hellurei ja hyvät naisten päivät.
torstai 7. maaliskuuta 2013
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
Personal trainer
Tänään kävin tapaamassa raineria. Sovittiin puhelimessa treffit, ja tunnin verran jubailtiin, koko aikana ei mulle tullu sellasta fiilistä, että tää ois millään tavalla mun juttu.
Varmaan osaltaan senkin takia, että vaikka mut tunnetaan kohtuuden ystävänä, oon ollu hieman malttamaton tän mun projektin suhteen, ja oisin tietty heti, tai ainakin lähiaikoina halunnu päästä tositoimiin.
Toisekseen mun ois pitäny alkaa kulkemaan tsadissa reeneissä, eikä sekään oikeen maistunu, ja kolmanneks tää ois ollu sikakallis, yli 400€/kk, joten hylkäsin ehdokkaan.
Asia alkoi ottamaan pannuun, ja mä jo mietin, et tähänkös tää nyt tyssäs, mutta ei, puhelu tosiystävä (tuleva reenikaveri ja bodaaja) Jarskille pelasti mun päivän.
Mä sain siltä sen oman rainerin yhteystiedot, tää uus kaveri on kuulemma innostava motivoiva, osaa hommansa jne. Näiden hyvien suositusten saattelemana luuria jälleen kouraan, ja puhelua rainerille.
Puhelun aikana jo tuli kaverista tosi hyvä fiilis. Jantteri oli täynnä virtaa ja käski laittamaan sähköpostiosoitteen, jotta voi kysellä taustoista ja tavoitteista.
Posti tuli nopsaan ja postin sisältö ja sävy liikutti mun mieltä oikeaan suuntaan tän projektin onnistumisen kannalta. Siihen vastauskin tietysti syntyi samoin tein.
Samaan syssyyn Jarski ehdotti, että lähtisin salille sen reeneihin messiin vähän tutustumaan paikkoihin.
No, mähän lähin, sillä reissulla tuli sit hommattua elämäni eka kausikortti kunto klubille.
Näin se elämä ihmistä heittelee.
Reenit meni ihan sivusta katsojana ku julmettu määrä rautaa liikku ylös ja alas ja edes ja takas lihasmassan liikuttelemana, ja mä tippa linssissä kattelin...
Ohessa sovittiin sit huomenna rainerin kanssa miittinki salille, jossa sit hoidellaan ekat reenit pois kuleksimasta.
Eli näillä näkymin huomenna musta tulee sit vihdoinkin fitness.
Mä kerron sit huomenna lisää, miten reenit meni ja varmaan sit selviää se lopullinen tavoitekin.
P.S. On jo kyselty kuvaa, mut mä lykkään sitä vielä huomiseen, koska sillon mä vasta tän homman fyysisen puolen alotan.
Nyt hyvillä mielin painan pääni Tempur-tyynyyn, nukun pyörimättä ja toivottavasti painajaisia näkemättä aamuun, ja sit koittaakin jo eka virallinen reenipäivä.
Ainii, vaaka näytti tänään iltapainoa 89,5kg, joten tuloksia syntyy, JESSSS!!!
Varmaan osaltaan senkin takia, että vaikka mut tunnetaan kohtuuden ystävänä, oon ollu hieman malttamaton tän mun projektin suhteen, ja oisin tietty heti, tai ainakin lähiaikoina halunnu päästä tositoimiin.
Toisekseen mun ois pitäny alkaa kulkemaan tsadissa reeneissä, eikä sekään oikeen maistunu, ja kolmanneks tää ois ollu sikakallis, yli 400€/kk, joten hylkäsin ehdokkaan.
Asia alkoi ottamaan pannuun, ja mä jo mietin, et tähänkös tää nyt tyssäs, mutta ei, puhelu tosiystävä (tuleva reenikaveri ja bodaaja) Jarskille pelasti mun päivän.
Mä sain siltä sen oman rainerin yhteystiedot, tää uus kaveri on kuulemma innostava motivoiva, osaa hommansa jne. Näiden hyvien suositusten saattelemana luuria jälleen kouraan, ja puhelua rainerille.
Puhelun aikana jo tuli kaverista tosi hyvä fiilis. Jantteri oli täynnä virtaa ja käski laittamaan sähköpostiosoitteen, jotta voi kysellä taustoista ja tavoitteista.
Posti tuli nopsaan ja postin sisältö ja sävy liikutti mun mieltä oikeaan suuntaan tän projektin onnistumisen kannalta. Siihen vastauskin tietysti syntyi samoin tein.
Samaan syssyyn Jarski ehdotti, että lähtisin salille sen reeneihin messiin vähän tutustumaan paikkoihin.
No, mähän lähin, sillä reissulla tuli sit hommattua elämäni eka kausikortti kunto klubille.
Näin se elämä ihmistä heittelee.
Reenit meni ihan sivusta katsojana ku julmettu määrä rautaa liikku ylös ja alas ja edes ja takas lihasmassan liikuttelemana, ja mä tippa linssissä kattelin...
Ohessa sovittiin sit huomenna rainerin kanssa miittinki salille, jossa sit hoidellaan ekat reenit pois kuleksimasta.
Eli näillä näkymin huomenna musta tulee sit vihdoinkin fitness.
Mä kerron sit huomenna lisää, miten reenit meni ja varmaan sit selviää se lopullinen tavoitekin.
P.S. On jo kyselty kuvaa, mut mä lykkään sitä vielä huomiseen, koska sillon mä vasta tän homman fyysisen puolen alotan.
Nyt hyvillä mielin painan pääni Tempur-tyynyyn, nukun pyörimättä ja toivottavasti painajaisia näkemättä aamuun, ja sit koittaakin jo eka virallinen reenipäivä.
Ainii, vaaka näytti tänään iltapainoa 89,5kg, joten tuloksia syntyy, JESSSS!!!
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Mieli muuttuu!
Jännä homma, miten mieli on jo virittynyt treenitaajuudelle. Mä huomaan sen siitä, ku nälkä alkaa kurnimaan vatsassa, niin enpä pysähdykään huoltsikalle hakemaan vanhaa perussettiä, 1/2 litran kokis ja levy geishaa. Se maistuu kyllä ylimaallisen hyvältä, mutta tunnin päästä nälkä on entistä kovempi, ja pakko mennä vetää jotain mäcci-mättöä. Nyt vanhan mallin sijaan pysähdynkin lounaspaikkaan, jossa saa, jos ei kunnon, niin ainakin kotiruokaa. Näin se mieli alkaa muuttumaan fitness-moodiin.
Se mua jännittää, että minkälaiseks raineri yrittää mun ruokavalion muuttaa.
Tähän asti se on sisältänyt runsaasti suklaata, roskaruokaa, kermaa, voita ym kaikkea hyvää.
Mut katotaan, huomenna se selviää.
Terveellistä tätä päivää kaikille niille, jotka haluavat tästä päivästä terveellisempää ja hyvinvoipaisempaa!
Se mua jännittää, että minkälaiseks raineri yrittää mun ruokavalion muuttaa.
Tähän asti se on sisältänyt runsaasti suklaata, roskaruokaa, kermaa, voita ym kaikkea hyvää.
Mut katotaan, huomenna se selviää.
Terveellistä tätä päivää kaikille niille, jotka haluavat tästä päivästä terveellisempää ja hyvinvoipaisempaa!
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Startti
Tämän blogin perustamisen idean sain Latelta, joka ystävällisesti linkitti erään bodarin blogin fb-seinälleni tänään.
Ajatus muutoksesta on muhinut jo pitkään, mutta se lopullinen startti on odotuttanut itseään jo vuosia.
Viimein viime perjantai-aamuna lopullinen muutoksen käynnistyminen tapahtui vaa'an muodossa.
Puntari näytti 91,4 kg, ensimmäistä kertaa yli 90, mikä ei sinänsä ole paljon, jos vaikka sattuisi omistamaan KORKEAN kehon tai jos vaikka se ois lihasta. Mutta ei. Ainakaan mun tapauksessa.
kokonaisen päivän pyörittelin ajatusta päässäni, ja seuraavan yön painajainen, jossa kylkeä kääntäessäni napa ei liikahtanut, sai minut lauantaina kirjoittamaan googlen hakukenttään sanan Personal trainer!!!
Ajatus sali-hommista ja rainereista ynnä muista kehonrakennusjutuista ei ole henkilökohtaisesti uponnut minuun, mutta koska päätös asiasta oli jo tehty, nielin ylpeyteni, kätkin häpeäni ja otin luurin kauniiseen kouraan. Itseni tuntien, tarvitsen ehdottomasti jonkun, joka laittaa homman käyntiin, kertoo, mitä ja miten kannattaa tehdä, asettaa tavoitteita, mittaa edistymistä jne.
Puhelu personal trainerille, (täst edes raineri) oli jo itsessään myönteinen kokemus.
Raineri kyseli alustavasti taustoista, kerroin salikammosta ja muista omista pikku peikoista, ja rainerin rauhoitellessa minua sovimme tapaamisen kuluvalle viikolle.
TAVOITE!
Lopullisen tavoitteen julkaisen sitten, kun olen tavannut rainerin, mutta lähtökohtana mulla on painonhallintaan liittyvä tavoite, ei niinkään bodarikroppa.
Nähtäväksi jää, joudunko pyörtämään taas yhden periaatteistani, nimittäin salikortin suhteen, vaikkakin ensisijaisesti ajattelin hoitaa tämän salien ulkopuolella. Ei kai tällasella kynäniskalla oo mitään asiaa sinne, ku pelkkä tanko painaa jo niin paljon, ettei se montaa kertaa nouse.
Ajattelin kirjoittaa tämän fitness-projektiksi nimeämäni jutun blogimuodossa, ja alustavasti tarkoitus on julkaista seuraava teksti heti keskiviikkona rainerin tapaamisen jälkeen.
Tulevaisuus näyttää, kuin äijän käy!
P.S Illalla kuva lähtötilanteesta :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)